Rikasta

Viime maanantain fiilis oli sellainen nuhjuinen. Nyt on taas saatu kiinni omasta elämästä kavereiden elämän tavoittelun sijaan, ja oma elämä tuntuu merkitykselliseltä, täydeltä ja rikkaalta. Mikäs on tuntuessa, kun ihmisiä ja tekemistä on yllin kyllin. Raha tulee, joskin se menee sitä mukaa kun sitä tulee, ja tavaraa on liiankin kanssa, kuten porstuan tyhjennysharjoitus osoitti.

Ja mikäs on tuntuessa, kun on saatu viikonlopun aikana tehdä käsillä ja saattaa remonttiasioitakin eteenpäin. Autotalli on maalattu (aplodeja)!!! Ja aika lailla järjestelty sisäpuolelta. Tekee hyvän olon. Puoliso oli harrastamassa aika myöhään eilen, mutta tultuaan sai inspiraation hioa porstuan lattian. Iltasella vielä kykittiin vuoron perään vetämässä sahajauho-liima-vesi –pöperöä pahimpiin lattianrakoihin. Eikä sekään ollut pahitteeksi, kun lasten kanssa saatiin kaivettua saunakammarista esiin sekä pinnasänky että lastenvaunut tykötarpeineen. Ne lähtevät perjantaina eteläiseen Suomeen ja antavat meille pari neliömetriä lisää lattiapinta-alaa.

Parasta viime päivissä oli toki se, kun saimme perjantaina ajella puolison kanssa Helsinkiin kuuntelemaan arvokasta väitöstä ja juhlistamaan sen jälkeen pitkäaikaisen kollegan saavutusta karonkassa. Karonkat on ihania, ihmiset niin vilpittömästi kiittävät toinen toisiaan, raavaat miehetkin. Illallinen oli vegetaarinen, ja kas kun totta maar on mahdollista tarjota juhlavaa kasvisruokaa.

Tällaisen irtioton mahdollisti se, että se entisen hoitotädin tytär on saatu tutustutettua meihin ja meidän lapsiin ja taloon, ja että hän on luotettava, täsmällinen ja tahtoo silloin tällöin olla meillä lapsenlikkana ja että hän osaa komentaa poikiamme ja olla mukava pienimmäiselle. Miten ihanaa, voi tavallaan rentoutua jossain alitajunnassaan kun tietää että on joku jota kysyä ja johon luottaa.

Noin täyden muutaman päivän jälkeen on hyvä istua aloilleen ja tehdä vaikka töitä.