keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Muistakaa lahjoittaa välillä hiluja lähikaupan tippilaatikkoon

Tässä kun taas vaihteeksi ynnätään euroja ja lasketaan ostetaanko ennen matkalaskun tuloa leivän ja mehun lisäksi myös pumpulipuikkoja ja iltapalaherkuksi suklaavanukasta vai ei, oli lähikaupan kassapoika kyllä mies paikallaan. "Ai paljonko sulla on käteistä? 11.35? No nämä on yhteensä 11.70. Ei se mittään, kyllä minä tästä tippilaatikosta kaivelen ne muutamat sentit. Ota vaan."

Ihana.

Pitää muistaa laittaa kourallinen pikkuhiluja sinne tippilaatikkoon, kunhan itse on taas rahoissaan.

(Ja ihan hullua on, että yhtäaikaa voidaan tehdä valtavia hankintoja kuten 16-vuotiaan vaihto-oppilasvuotta, ja sitten kitsastella muutaman kymmenen sentin kanssa ruokakaupassa. Mutta hommahan on se, että isoja hankintoja rahoitetaan rahalla, jota ei oikeasti ole muussa muodossa olemassakaan kuin numeroina pankin asuntovelkatilillä. Eli siis lyhennysvapailla. Ja tietysti sillä että ei vieläkään makseta puolison isälle toissa kesänä kertyneitä velkoja, vaikka tarkoitus oli.)

tiistai 19. syyskuuta 2017

Erhe

Maratoonarit toivoivat koekäyttöön pilatesrullia, ja todettiin että parempi lainata ne kirjastosta kuin hakea kaupasta, kun tällainen mahdollisuus Jyväskylässä kerran on.

Kyllähän minä tiesin, että iltalukemisen seuraavaksi viikoksi piti olla Metsähallituksen historiikki. Mutta kun se ei ole ollenkaan vetävää kirjallisuutta! Ja ihan oli nostettu esille Stephen Kingin järkälemäinen vaihtoehtohistoria 22.11.63. Sovitaan että 60-luvun amerikkalainen elämänmeno on ihan yhtä validia lukemista tähän väliin. Jatketaan metsäherrojen nahistelulla sitten vähän myöhemmin.

Pilatesrullat saatiin, ja tuntuvat just niin pahalta kuin vissiin pitikin.

PS. Kaikille teille, jotka ette kykene ajattelemaankaan Kingin lukemista teininä unettomuutta aiheuttaneiden kauhukirjojen jälkeen - mies on kirjoittanut myös mm. juurikin tällaista "historiallista draamaa" ja dekkareita. Ja koska hän on ihan mahtava tarinankertoja, ja hänen luomansa hahmot aitoja, kerronta vetäisee kepeästi mukaansa. Samasta syystä ne kauhukirjatkin olivat niin pahoja. Kun hahmot olivat niin oikeita ja totta!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Jotenki kaikkee

Tämän elämänvaiheen kuva on kollaasi. Tulin kotiin pohjoisen viikolta perjantaina myöhään, ja lauantai meni rantaraitilla seuraten maratoneja: juoksijoina oli puoliso (koko matka) ja 16-vuotias (puolikas). Molemmat suoriutuivat hienosti. Sunnuntaina muun muassa seurasimme juniorijalkapalloa, haimme viime talvena tyhjäksi jääneeseen terraarioon uudet gerbiilitytöt (7kk ja 7vk vanhat, söpöt kuin mitkä) ja pyykkäsimme. Laskimme euroja ja totesimme että rahat riittävät ruokaan ja dieseliin ennen kuin molemmille puolisoille tulee rahaa matkalaskujen kautta ja sitten lapsilisät ja sitten onneksi palkat. Lukiolaisilla on kuulemma koeviikot. Sitä ei kyllä hirveästi huomaa.

Kaikki menee ihan hyvin, kun jokainen perheenjäsen saa nukuttua ja syötyä - tällöin mielialat pysyvät korkealla ja välit hyvinä. Ja muulla ei ole juurikaan väliä. Eli ei tässä kovin kauas ole päästy vauva-ajasta, vaikka helpompaa monessa suhteessa tietenkin on.

Puolison kanssa on ollut välit kyllä hyvinä tänä vuonna, vaikka rahan niukkuus välillä kiristääkin. Hyvät välit ovat mahtava juttu. Silloin jaksaa vaikka olisi jotenkin kaikkee, niin kalenterissa kuin konkreettisina läjinä ympäri taloakin (kun remontti ei ihan vielä ole valmis).

tiistai 12. syyskuuta 2017

Puhetta autossa

Tämä viikko Rovaniemellä töissä. Paitsi keskiviikko Kajaanissa. Kokoustamassa. Liki 3000km ajoa tulee. Ja muutama sana kirjoitettua, ja arvattavasti myös kuultua ja puhuttua.

Majoitun mökillä, ja äiti lähti myös mukaan. Onhan siellä jo viileää, ja hämärää, mutta olemme saaneet mökin jo melko lämpimäksi ja kynttilöitä riittää. Uuni tietenkin savutti, eli nyt toimistolla haisee vaatteet ihan savulle. Tulee jotenkin ristiriitainen tunnelma.

Ajoimme pohjoiseen sunnuntaina. Sadetta piisasi koko keskisen ja pohjoisen Suomen mitalta. Päädyimme äidin kanssa analysoimaan Tarua sormusten herrasta niin kiivaasti, että Rovaniemen liittymä Kemin moottoritieltä meni ohi ja paahdoimme jo kovaa vauhtia kohti Torniota ennen kuin asia huomattiin.

torstai 7. syyskuuta 2017

Opetuksien loppusuoria ja alkumetrejä

18-vuotiaan ajo-opetus alkaa olla loppusuoralla. Jonkin verran aikovat vielä tehdä kaupunkiajoa ja pimeän ajon harjoittelun - viime viikonloppuna harjoittelija päätyi liki vahingossa Turun keskustaan, eli erilaisia ympäristöjä on ainakin käyty läpi.

Itse sain viime keväänä opinto-oikeuden JAMK:n toteuttamaan ammatillisen opettajan 60op kokonaisuuteen. Opettajan virallisen pätevyyden hankkiminen on tässä pyörinyt mielessä pitkään, ja toteuttaminenkin aloitettu pari vuotta sitten kasvatustieteiden perusopintojen muodossa. Oikeus on onneksi kolmevuotinen, sillä alkava lukuvuosi menee onneksi rahoitetun tutkimustyön merkeissä. Päätin kuitenkin aloittaa aloittavan ryhmän mukana, ja roikkua mukana vähintään lähiopetuspäivissä tämän ensimmäisenkin vuoden.

Kaksi edellistä päivää meni siis opintoinnostuksen herättelyssä ja 24:ään eri taustaiseen ihmiseen tutustuessa. Oli hauskaa. Ehdottomasti oli hyvä ajatus tehdä pätevöityminen juurikin JAMK:n kautta (verrattuna yliopistoon). Ihmisten taustat olivat monipuoliset, teologiasta ja luonnontieteistä suun terveyteen, sosiaalityöhön ja kuvataiteisiin. Puolustusvoimia ja muusikoita unohtamatta. Päivien aikana oli tarkoitus muodostaa noin viiden hengen opintopiirejä (tai antaa piirien muodostua itsestään, mikä tapahtuikin). Meidän piirissämme on yksi luonnontieteilijä, yksi taiteilija, yksi puukäsityöihminen, yksi armeijan liikuntafysiologi ja yksi tekniikan ihminen. Ei tule ainakaan yksisilmäistä mietintää.

Käytännössä en juuri varaa aikaa tuolle opiskelulle ennen kuin keväällä hiukan. Ensi lukuvuosi saattaa sitten mennäkin koulufysiikan kertaamisen merkeissä.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

CAS ja Skam

Hiukan kevyempiin teemoihin kaiken maailmanparannuksen jälkeen.

On niin hauskaa, kun taloudessa on kaksi lukiolaista! Ja kun ne ovat vielä samassa koulussa, saan seurata sivusta puhetta opettajista, kurssivalinnoista ja muusta vastaavasta. 16-vuotiaskin selvästi kasvoi lukioon mentyään (vaikka aamuhoputusta tarvitsee edelleen).

18-vuotias on aika mainio. Hän oli viikonloppuna kipeä ja sängyssä eikä kuulemma pystynyt juurikaan auttamaan huonekalujen rahtaamisessa alakertaan. Mutta naps, yhtäkkiä tyttö oli alakerrassa täysissä pukeissa. "Minä menen Lillille*. Minulla on jo parempi olo."

IB-lukiossa on myös sellainen ihme kun CAS. Eli lukiovuosien aikana kerätään omalla ajalla tunteja, jotka menevät karegorioihin "creativity", "activity" ja "service". Hurjan kätevää! Yhtäkkiä teini oikein hakee mahdollisuuksia tehdä yleishyödyllisiä asioita. Siellä on tosin myös TOK eli Theory of knowledge. Sitä tyttö ei juuri arvosta. Fysiikkaa, matematiikkaa ja kemiaa meillä sen sijaan lasketaan pää höyryten. Lähinnä keittiön pöydän ääressä. Tai meidän sängyssä. Joka siis saatiin kuin saatiinkin siirrettyä alakerran remontoituun työ-makuuhuoneeseen.

Lasten mielestä muutos on ihan mahtava. Aikaisemmin huone oli työ-leikkihuone, ja nytkin meidän sänkyyn on hyvä kaatua painimaan, tekemään kuperkeikkoja, pelailemaan, tai ihan vaan makoilemaan. Huone on aika valmis ja siitä tuli mukavan siisti ja avara. Haittapuolena on se, että suuri osa kirjallisuudesta valtaa lasten huoneiden hyllyjä, mutta minkäs teet. Verhot vielä tarvitaan, ja yksi jaloillaan seisova matala hylly ja toinen pieni seinään kiinnitettävä. Ja lukulamppu. Ja ehkä ovi.

Lukio -teemaan vielä. Vanhimmainen katsoi kesälomalla neljä tuotantokautta Skamia putkeen, ja totesin että minäkin varmaan tästä paljon puhutusta norjalaissarjasta pitäisin - kun joskus vaan uskaltaisin katsomisen aloittaa (vaatinee aikaa). No, olen parin viimeksi kuluneen viikon aikana saanut katsottua kaksi ekaa tuotantokautta, ja olen ihan koukussa. Sarjaa voi katsoa Areenasta vielä syksyn ajan, eli kyllä sen vielä uskallatte aloittaa. Teinidraamaa, mutta hyvin uskottavaa, sydämellistä, sydämeenkäyvää ja hauskaakin. Tästä päivästä, mutta palauttaen hyvin mieleen tuon ikäkauden epävarmuuden.


*Nimi muutettu asianosaisten suojelemiseksi.

perjantai 25. elokuuta 2017

Hiljaisuus!

Tällä viikolla olen työskennellyt pari päivää yliopiston kirjastolla. Siellä on ihanaa. Kirjoja, ja opiskelijoita, ja rauhallisia työsoppia, ja alakerrassa kahvila. Siellä on jopa pakko keskittyä, sillä netti toimii koneellani ontuen, ja liki joka toisella pöydällä on ihanan vanhanaikainen iso kyltti, jossa lukee HILJAISUUS!