Tulin eilen alaspäin Suomen karttaa ja sitten kolmasosan takaisin. Lentomatkustuksen ihanuutta. Ja yömyöhään perheen viereen nukkumaan.
Matka Kaamaseen oli kolmen päivän intensiivinen kertauskurssi pohjoisen elämän ulottuvuuksista. Käynnissä ovat Saamelaiskäräjien vaalit, ja näistä ja vaaliluetteloon pääsyn torppaamisesta ja uudesta käräjien talohankkeesta ja käräjien sisäisestä riitaisuudesta kuulin suusta jos toisestakin. Nellimissä on vakavat pororiidat – taas – kumma miten riitaisuus tuntuu olevan pohjoisen alueen yksi määräävä luonteenpiirre. Myös pororiidoista sain pitkän selonteon alan tutkijoilta. Kahvipöytä- ja lounaskeskusteluissa puhuttiin paljon maastossa liikkumisesta, kalastuksesta, metsästyksestä ja lihasta ja kalasta. Ja marjoista. Ja säästä. Ensilumi oli myöhässä ja juuri koettu ensimmäinen pakkasaamu harvinaisen myöhään.
Niin kai se on vieläkin, että siinä osassa maata ihmistä on hankala erottaa ympäristöstä ja ympäristöä hankala erottaa ihmisten kertomuksista menneistä tapahtumista. Se on aika shamanistinen ajatus, että vuosisata sitten tapahtuneet muuttoliikkeet, asuinpaikat, sukulaisuussuhteet ja vihanpidot kantavat voimaa vielä tänäkin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti