Tulimme eilen Savon reissulta. Tällä hetkellä lapsista kaksi on laitettu näinkin epätavallisen aikaisin nukkumaan huomista koulunalkua varten; kolmannelta leikataan iltasaduksi hiuksia. Aikataulut ovat hieman omituiset.
Viiden päivän reissulla ehdittiin käydä kahdesti luistelemassa, vierailla yhden tädin luona, vaihtaa vuosi kamalassa tuulen tuiverruksessa ja sähkökatkojen rytmittäessä iltaa, vierailtua aina yhtä meluisessa ja ihanassa mummolassani (jossa tosin ei ole enää yhtään isovanhempaa jäljellä, eno vaimoineen ja serkku perheineen ynnä aina koko joukko muita sukulaisia vain) sekä otettua joitakin vieraita vastaan. Ajan vietto tämmöisessä PERHUEESSA on virkistävää. Teimme vaihtokauppaa, johon kuului äitiysvaatteita ja vauvan turvakaukalo minulle ja lasten luistimia serkulle. Kuulimme paljon kuulumisia puolin ja toisin. Olimme kotonamme.
Tulimme eläneeksi ensimmäisen joulun ja uuden vuoden ilman ukkia. Äitini oli tietysti joulunpyhinä ikävöinyt, mutta ei niin paljon, ettei olisi halunnut olla yksin kotona. Uuden vuoden seutu meni hämmästyttävän kevyellä mielellä koko porukalla. Ukki oli tietysti muistoissa, mutta näköjään olemme huonoja pitkäkestoisia surijoita.
Uusi vuosi alkaa pakkasella ja painostavalla ololla valtavasta määrästä tekemättömiä töitä. Täytyy heti aamulla kirjoittaa töistä lista, ja ryhtyä vaan sitä lyhentämään jostakin päästä.
San Franciscon matkan jälkeen olen nukkunut huonosti, monina öinä on tullut valvottua pari kolme tuntia aamuyöstä. Nyt onneksi on unirytmi alkanut palautua normaalimmaksi, ja merkkinä tästä ovat olleet tapahtumarikkaat ja pitkät unet. Toissa yönä jouduin syystä tai toisesta (olin tehnyt jonkin rikoksen?) pakenemaan kotoa. Pakkasin ahkerasti; jostakin syytä pakomatka alkoi Pariisista. Samassa unessa olin myös menossa avustamaan Euroopan neuvoston taloon jossakin kokouksessa. Kokoushuoneeseen mennessä oli pukeuduttava viittaan; näkymättömyysviittaa suositeltiin. (Poliittisista unista hupaisin on äitini näkemä, jossa äiti ja Paavo Lipponen konttasivat liian matalalle ripustetun Suomen kartan edessä tutkimassa missäs ne Suomen rajat nyt etelässä ja Karjalan kohdalla menivätkään).
Niin, ja raskausviikkoja on noin 19. Olo tuntuu pelottavan isolta jo tässä vaiheessa, mutta mukavaa on ollut tuntea ensimmäiset hapuilevat potkut jossakin alavatsan sisässä.
***
Perhue = nelivuotiaan serkunpojan ilmaus, tarkoittaa seuruetta, johon kuuluu oma ydinperhe sekä sekalainen joukko sukua tai perheystäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti