Hyväkuntoisena maailmaan

Sikiödiagnostiikka on aihe, josta on vaikea keskustella kenenkään kiivailematta. Koetetaan. Kuntien valinnat esimerkiksi siitä, millaisia ultraäänitutkimuksia perheille tarjotaan ihmetyttävät välillä. Aiemmassa kotikunnassamme tarjottiin mahdollisuus noin raskausviikoilla 10-12 tehtävään ultraan, jonka pääasiallinen tarkoitus oli – paitsi raskauden todentaminen ja lasketun ajan vahvistaminen – Downin oireyhtymän diagnosointi sikiön niskaturvotuksen määrä mittaamalla. Lisäksi tarjottiin joskus viikon 20 kieppeillä rakenneultra, jossa tutkittiin sikiön rakenne yltä ja päältä, hyvin tarkasti, yhtenä tavoitteena löytää mahdolliset ”viat”, jotka voisivat olla kohtalokkaita pian syntymän jälkeen ja joiden tietäminen ennalta parantaisi vauvan eloonjäämisennustetta tällaisessa tilanteessa merkittävästi. Olen ollut vauvoja odotellessani aina sen verran nuori, etten tiedä mitä muita tutkimuksia ns. riskisynnyttäjille tarjotaan.

Olen niin monelta taholta kuullut että Down –lapset (ja aikuisetkin) ovat keskimäärin mukavaa seuraa ja tyytyväisiä elämäänsä. En siis ole nähnyt Downin oireyhtymää kantavan lapsen saamista millään muotoa katastrofina. Se on ehkä ollut yksi syy, ettemme ole viikkojen 10-12 ultraan menneet. Toinen syy on ollut se, että en ole uskonut pystyväni tekemään harkittua päätöstä raskauden keskeytyksestä. Tai ehkä pystyisin, mutta haluan suojella itseäni semmoiseen päätöstilanteeseen joutumiselta. Ehkä tämä on heikkoutta? Kolmas syy on ärtymys yhteiskuntaa kohtaan – Downin oireyhtymä on mahdollista seuloa esiin sikiödiagnostiikalla, joten niin tehdään. Vaikka neuvola korostaakin, että päätökset seulonnan tulosten selvittyä ovat yksinomaan perheen omia, jo seulonnan teko on viesti yhteiskunnalta perheelle. Älkää saattako maailmaan lapsia, joista ei kasva markkinataloutta hyödyttäviä tehokkaita aikuisia, emme ole kiinnostuneita jo lähtökohdiltaan heikoista ja tämänhetkisen ”terve ja hyvinvoiva ihminen” –käsityksen ulkopuolisista vauvoista. (Tämä ärtymys ja mielipide ei siis tarkoita sitä, ettenkö hyväksyisi ja kannattaisi perheiden oikeutta päättää raskaus silloin, kun se osoittautuu välttämättömäksi.)

Täällä nykyisessä kunnassa tarjolla on äärimmäisen varhainen alkuraskauden ultra (oliko se nyt viikon 8 kieppeillä?), jossa tosiaankin todetaan raskaus ja lasketaan sikiöt. Pystyttiin siinä laskemaan myös yksi sydän, kaksi jalkaa, kaksi kättä, pääkin näkyy olevan. Toisena tarjotaan Down –seula, johon monet tosiaankaan eivät mene. Siinä se.

Meillä on jotenkin jäänyt selkäytimeen, että tässä raskauden puolivälin kieppeillä on mukavaa ja hyödyllistä käydä rakenneultrassa, ja että se antaa tiettyä varmuutta synnyttämään mennessäkin – etenkin jos vauvalla on jotakin pielessä. Mennään siis maanantaina käymään yksityisellä. Aikoja metsästäessäni opin ainakin sen, että täällä toimii paljon yksityisiä ultrauksia tekeviä, ja kaikilla tuntuu riittävän asiakkaita. Ihan kuin useat muutkin perheet olisivat tulleet samaan tulokseen meidän kanssamme? Ilmeisesti kuntaliitosten ja muiden muutosten takia tämänkin kunnan tilanne ultraäänitutkimusrintamalla paranee lähitulevaisuudessa, hyvä niin.