Minulla on ollut kaverina jo kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta tällainen tuhti kannettava, Dellin Attitude ATG D620. Se ostettiin kun post doc -projektini alkoi, ja sen omistaa virallisesti Helsingin yliopisto. Se on kulkenut mukanani maastotöissä, työmatkoilla ulkomaille, kodin ja työpisteen väliä niin Helsingissä asuessani kuin nyt myöhemminkin. Se ostettiin sillä perusteella, että mainospuhe lupasi sen kestävän tavallista enemmän kolhuja, tärinää, kosteutta, pölyä ja likaa. Näytön luvattiin olevan sen lajin kirkas, että siitä saisi selvän ulkonakin. Silti tämä on ns. tavallinen läppäri, ei mikään muoviin valettu ultrakallis kenttäkannettava. Tällä on sitten tehty muistiinpanoja missä milloinkin, purettu aineistoa ulkona auringonpaisteessa, näppäimistölle on putoillut männynneulasia ja näytöltä on pyyhitty sadepisaroita. Vain yksi USB-pistokkeenreikä on epäkunnossa. Kone on kestänyt jopa lasten satunnaisen pelaamisen. Tämä kone on aarre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti