Sain neuvolasta täytettäväksi toivelistan synnyttämään menijälle. Täytin ja laitoin neuvolakortin väliin. Kopioinpa osan tekstistä tähänkin.
ODOTUKSIA JA TOIVEITA TÄSTÄ SYNNYTYKSESTÄ
- Mahdollisimman vähän toimenpiteitä tai puuttumista synnytyksen kulkuun (ellei vauvan vointi muuta vaadi)
- Ei peräruisketta / kalvojen puhkaisua / välilihan leikkausta / oksitosiinitippaa yms. ellei välttämätöntä
- Sydänääni- ja supistusseurantaa niin vähän kuin mahdollista
- Pyydän kivunlievitystä jos tarpeen; todennäköisesti pärjätään ilman
- Mahdollisuus liikkua ja olla suihkussa tarpeen mukaan
- Mahdollisimman pitkä ihokontakti ja ensisyöttö vauvan kanssa heti syntymän jälkeen; punnitukset, pesut yms. vasta myöhemmin
TOIVEITA VUODEOSASTOLLA OLOASI AJATELLEN
- Puoliso paikalla mahdollisimman paljon
- Vauva jatkuvassa vierihoidossa
- Lisämaitoa vain jos on välttämätöntä (oma imetys lähtee todennäköisesti hitaasti käyntiin), hörpyttämällä
- Imetykseen tarvittaessa apuneuvoja (imetystyyny, rintakumit)
- Saahan osastolla syötävää ympäri vuorokauden? Jos ei, saahan tuoda omia eväitä?
- Tuberkuloosirokotus vauvalle
Tavallaan sanasta synnytystoivelista tulee mieleen itsekeskeiset turhuuden markkinat, hiukan kuin sanasta joululahjatoivelista. Mikä on sääli. Useimmat listalle kirjaamani asiat ovat mielestäni (ja useiden muiden naisten, alalla olevien ja maallikoiden, synnyttäneiden ja synnyttämättömien mielestä) normaaleja ja luonnollisia, eikä niistä tarvitsisi joutua edes keskustelemaan mennessään terveenä synnyttämään tervettä lasta. Tapahtuman päähenkilönä ja orkesterinjohtajana on vauva. Vauva tietää miten ja milloin syntyä. Äiti auttaa vauvaa. Kaikki muut auttavat tarvittaessa äitiä. Vauvaa häiritsee, jos hänen syntymäänsä puututaan turhaan; hoputetaan, sekaannutaan, estetään.
Listalla ei ole ammetta (enkä edes tiedä, onko Jyväskylässä nykyään mahdollisuutta odotella avautumisvaiheessa ammeessa). Ammehuonetta tarjottiin meille Haikaranpesässä kolmannen kohdalla. Tottumus vei pidemmän korren – kaksi aiempaa oli syntynyt keskimmäisessä, ammeettomassa huoneessa, ja tuntui mainiolta ajatella kaikkien syntyvän samassa huoneessa. Mutta uskon, että vesi ja amme on taivaallinen asia synnyttäjälle. Saapas nähdä, miten valinnat menevät jos täällä vaihtoehtoja tosiaan on.
Listalla ei myöskään ole ponnistus pystyasennossa, vaikka se on alkanut viime aikoina tuntua luontevalta ja järkevältä vaihtoehdolta. Kun on kolme kertaa samalla tavalla asian tehnyt, tuntuu hankalalta alkaa ”opetella” uusia juttuja. Olen maininnut asiasta puolisolle, ja aion mainita siitä myös kätilölle. Jospa muistuttavat sitten, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Että kokeile nyt ihmeessä. Jos se vaikka tuntuukin helpolta ja hyvältä. Pääsee siihen sängyn laidalle istumaan myöhemminkin.
Yhtenä linkkinä synnytysasioita pohtiville tämä voimaannuttavasta synnytyksestä keskusteleva blogi tässä.
8 kommenttia:
Tulinpa heti tekemään vastavierailun sinun blogiisi. :) Oikein paljon tsemppiä tulevaan synnytykseen. Toivottavasti kaikki menee hienosti ja siitä jää positiivinen kokemus.
T.Terhi
PS. Sydänääniä täytys kai kuunnella väh. tunnin välein, mutta sen tiedän, että pakko ei ole maata sillä aikaa. Eli voi olla vaikka kontillaan säkkituolia vasten mittaamisen ajan. :)
Kiva kun kävit :)
Täällä tulee kirjoiteltua monenlaisista aiheista, mutta tulevien viikkojen aikana synnytysasioista varmaan aika tiuhaan...
Sydänääniohjeistus on nykyään 20min tunnissa, mutta ainakin Haikaranpesässä onnistui esim. keinutuolissa. En näe mitään syytä miksei se onnistuisi niin myös muualla. Eikä tuosta vauvan hyvinvoinnin seurannasta viitsi tinkiäkään...
Me emme saaneet tuberkuloosirokotusta vaikka olisimme halunneet. Sen saa vain jos on kotoisin jostain maasta jossa tubia on paljon tai oleilee sellaisessa pitkiä aikoja. Lääkäri puhui myös sen tehottomuudesta. Käytiin asiasta vähän vääntöä ja muistan tuskastuneeni kun taas tuli joku huoneeseen "lässyttämään" asiasta. ;-)
Amme siellä oli ainakin yhdessä huoneessa, en tiedä mikä on tilanne nyt kun on remontteja.
Kätilö oli mukava. Sydänäänien kuuntelu osoittautui meidän tapauksessa tärkeäksi.
Kyllä se hyvin menee, sulla on jo paljon kokemusta ja tunnet itsesi. Ja ne tuntui kyllä lukevan sen toivelapun ihan hyvin.
Ai niin, jos ei halua tuttia lapselle, niin siitä kannattaa sanoa erikseen.
Siunausta ja tsemppiä. :-)
Käsittääkseni juuri tällä hetkellä ei ole ammetta. Suihkut ovat synnytyssalien yhteydessä ja ymmärrän tämän niin, että jos ei pääse saliin ei pääse suihkuunkaan. Sinne ei siis välttämättä kannata mennä kovin ajoissa jos vaan asuu suht lähellä. Menen tässä lähipäivinä tsekkaamaan tilanteen itse. Voin tulla vahvistamaan asian jos ehdin;)
Minäkin raportoin sitten miten kävi...
Tubista meillä on nyt joku lääkärinm lappu, jossa suositellaan (sain kun puhuin kylliksi siitä mahdollisuudesta, että lähdemme koko perheen kanssa työasioissa riskialueille. Ei se valetta ollut.)
Ja tutti! Hyvä kun tuli puheeksi, ei kyllä tullut edes mieleen että joku muu kuin minä tai puoliso antaisi vauvalle tutin.
Ja Aavatar, kerro ihmeessä mitä kuulit paikalla käytyäsi.
Eiköhän lääkärin lapulla Tubirokote irtoa!
Ruoasta vielä: siellä on esillä hedelmiä koko ajan, muuten ruokailut normaaliaikoina ja välillä kahvia ja pullaa. Omatoimisuuteen kannustetaan, joten ruoat haetaan itse ellei ole kykenemätön liikkumaan.
Itselläni oli hevosen nälkä ja yöaikaan söin patukoita, joita mies rahtasi paikalle ison määrän!
No, kävin kääntymässä. En osaa sanoa ammeesta sen enempää. Olen siinä uskossa, ettei sitä ole ja uskoni oli ilmeisesti aika vahva kun en sitä erikseen muistanut edes kysyä. Olin kiitollinen kun pääsin edes saliin;) Sattui nimittäin kova ryysis. Luoja armahti mut mitättömillä supistuskivuilla ja kun ehdotin sairaalaan tultuani, että voisin vielä mennä ulos käppäilemään vastaanoton kätilö totesi, että ihan hyvä kun ei meillä oikein mitään paikkaa olekaan tarjota;) Kun tulin tovin päästä takaisin pääsin kuitenkin vastaanottohuoneen suihkuun,jossa olin hetken kunnes sali vapautui. Siellä jatkoin suihkuttelua joka tuntui riittävän mulle mainiosti. En olis tällä kertaa ammeeseen edes halunut. Ja kätilöni oli mahtava. (Vikkakin vastaanoton kätilö oli, kenties stressin vuoksi, karsea ja ehdin panikoida tuleeko se hoitamaan kenties synnytystäni). Pienien kipujen ja mahtavan kätilön ansiostani olen ihan fiiliksissäni synnytyksestä. Ja vauvastakin, toki. Mutta nyt tuntuu että se ihana synnytys tekee kyllä vauvan kanssa olemisestakin aivan erilaista.
Ruokailu olikin nyt järjestetty eri tavalla kuin pari vuotta sitten. Nyt ei ollut mitään yhteisruokailutilaa vaan ruoat piti syödä omissa huoneissa. Sitä edelsi ankea jonotus, mikä huonokuntoisille äideille näytti melko kiduttavalta. Ja vauva pitää jonotuksen ajaksi sitten jättää huoneeseen tai vaihtoehtoisesti rampata ees sun taas vauvan ja tarjottimien kanssa.. Pieniä asioita toki, mutta ihmetyttää muutos ankeampaan suuntaan.
Toivottavasti en pelotellut, ei siellä varmasti koko ajan ole niin kiirusta. Ja itse asennoiduin etukäteen niin, että kiire vois olla hyväkin juttu - ainakin sais olla tahtoessaan rauhassa.
Kiitos raportista ja suuret onnittelut vauvasta!!!!!!!
Kätilöiden kiire ei haittaa, kunhan itse saa olla rauhassa...
Ja ymmärtääkseni siellä on juuri nyt jotain erikoisjärjestelyjä osastojen remonttien takia. Harmillista, mutta pitää toivoa ettei ole mitään syytä olla siellä kovin kauaa aikaa.
Lähetä kommentti