Vappu oli ja meni. Teimme ekan kerran simaa ihan itse, ja siitä tuli ihan juotavaa (vaikka tarpeeksi ison kattilan puuttuessa pitikin tehdä ainesten kahtiajako hiukan summittain siinä vaiheessa, kun oltiin kaadettu jo osa vedestä sokereiden päälle). Lisäksi leivoimme seitsenvuotiaan kanssa karpalokakkua, jossa oli suklaapohja. Hyvää tuli.
Puoliso oli nuorimmaisen ja esikoisen kanssa kaksi päivää vanhemmillaan vappuviikonloppuna. En jaksanut lähteä reissaamaan kahta ja puolta tuntia, ja olemme muutenkin havainneet hyväksi tällaiset perheen jaot aina silloin tällöin. He kolme saivat olla yhdessä hiukan väljemmällä ryhmädynamiikalla, ja minä ja seitsenvuotias saatiin tosiaan leipoa ja saunoa ja jutella kaikessa rauhassa. Tosin kaverit vetivät ulos pyöräilemään suureksi osaksi päiviä, eli sain istua nojatuolissa ja lukea kerrankin uutta dekkaria. Suosittelen. Hiukan samanhenkistä tavaraa kuin Donna Leonin dekkarit (harmaantuva, korkeamoraalinen ja onnellisesta avioliitosta nauttiva komisario päähenkilönä sekä koriruoan, bistrojen ja kahviloiden kuvausta), mutta sijoittuen kanadalaiseen pikkukaupunkiin.
Siitepölykausi on alkanut. Sen huomaa siitä, että puoliso-parka on vetämätön ja pyrkii pysyttelemään sisätiloissa. Onneksi hän on viime vuosina myös lääkinnyt itseään melkein oikeaoppisesti (silmätipat ovat kuulemma tosi vastenmielisiä). Itsellä olisi tähän aikaan vuodesta aina kova tohina päällä (hetiheti kun lumet on sulaneet pitää laittaa puutarhakalusteet oikeille paikoille, ja hiekkalaatikkoon uudet reunat, ja kymmenen muuta hommaa), mutta pitää nyt koettaa ottaa rauhallisesti jo oman tilankin takia. Ja siksi, että puolikuntoisen puolison hoputtaminen on psykologisesti epäviisasta…
Onneksi myös jääkiekon MM-kisat ovat tulleet uskollisesti kuin sinivuokot ja västäräkit. Illalla voi vetäytyä pariksi tunniksi pelkäämään Kanada-pelin äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti