Halloween -inho

Saako sanoa, että inhoan Halloweeniä? Yleisesti ottaen kaikki juhlapyhät ja niihin liittyvät tavat ovat mielestäni kivoja, joulu ja juhannus ja vappu ja palmusunnuntai ja pääsiäisen pyhät ja uusi vuosi ja itsenäisyyspäivä ja mitä näitä nyt on. Jopa ystävänpäivä, ei tämä Halloween-inho ole pelkästään vastenmielisyyttä tuontitavaraa kohtaan. Eikä vastemielisyys kohdistu pelkästään remuamiseen ja karnevaalihenkisyyteenkään – onhan täällä juhlittu kekriä jo kauan ennen kuin pyhäinmiestenpäivä rantautui katoliseen Suomeen. Enkä voi väittää, että olisin koskaan ”viettänyt” pyhäinpäivää. Joinakin vuosina ehkä on tullut sytytettyä ulkotulia tai kynttilöitä lähiaikoina poismenneiden muistoksi.

En vaan millään saa itseäni pitämään ajatuksesta, että pikkunappulat pukeutuvat kamaliksi ja pelottaviksi, ja menevät pilkkopimeässä räntäsateessa muka naapurustoa pelottelemaan. Muistan toki useita söpöjä hirviöitä Itä-Helsingin vuosilta; ne naapurin pikkutytöt jotka tulivat ovelle seuraavana päivänä ”kun äiti ei antanut tulla eilen”, porukan, jossa oli niin teini-ikäisiä korstoja kuin taaperoitakin, ja jotka rehellisesti myönsivät olevansa ovella jo toiseen kertaan, ”mutta nuo kaksi ei olleet silloin mukana”. Ja ne, joilta pyydettiin kepposta. Raukat olivat moiseen aivan valmistautumattomia ja lähtivät mutisten pois. (Muistakaa Halloween-kerääjät, aina pitää olla valmiina myös kepposia karkittomia taloja varten!) Ekana Halloween-vuonna (muistini mukaan ennen vuotta 2003 ei karkki ja kepponen –tyyppejä ovilla juuri näkynyt) muistan pelästyneeni aidosti mennessäni ovea avaamaan – miksi siellä on luuranko?!

Meillä on toivottu hartaasti, etteivät lapset haluaisi lähteä keräämään, ja tänä vuonna tilanne tulikin eteen ensimmäisen kerran, seitsenvuotias tietenkin haluaisi mennä kavereiden kanssa. Onneksi, onneksi, luokkakaverin vanhemmat olivat päättäneet pitää Halloween –juhlat kotonaan kahdelle pojalleen, ja antaneet kutsua kavereita naamiaisiin. Tämä antoi mahdollisuuden kompromissiin. Ei, toivomme etteivät meidän lapset lähtisi illalla keräämään, etkä sinäkään saa lupaa. Mutta mene toki kaverin luokse naamiaisiin ja sillä tavalla juhlimaan.

Etenkin tänä vuonna tahdon kutsua kotiini vainajain muistot, kynttilät ja rauhan, en kurpitsapäitä enkä keppostelevia luurankoja.