Märkää ja kylmää on, ainakin jos suhaa ympäriinsä polkupyörällä. Nelivuotiaskin on märkä siellä kyydissä. (Puoliso ja auto ovat työmatkalla naapurimaassa.) Työpäivän ajan istun ja koetan lukea artikkeleja oman artikkelin johdanto-osaa varten, lasken vastaavuuksia yhden jos toisenkin pari vuotta sitten mittaamamme asian välille, piirtelen kaaviokuvia, joita voisi tarjota vaikkapa Marimekon uutuuskankaiden kuosiksi. Ensi viikon alussa toimenkuva muuttuu metsässä rymyäjäksi; menemme tarkistamaan onko kaikki kunnossa maastokokeellamme ennen talvea. Ennustan, että märkyys ja kylmyys eivät vähene toimenkuvan muuttuessa. Täytynee kaivaa esiin tutkijan selviytymispakkaus: ruskovillan aluskerrasto, pehmoiset välikerroksen vaatteet, gorevaatteet päällimmäiseksi, villasukat ja huopakumpparit. Sormikkaat, kauluri ja kastumista kestävä iso lippalakki. Ei taatusti ole yhtään liikaa! (Ja suklaata iltapalalle. Se on tärkeää, jos on ollut koko päivän märkä ja kylmä.)
Työajan ulkopuolella on kuivatettu edelleen omenoita, koetettu lämmittää piippua kesän jäljiltä (joo sisälle tulee savut vielä tässä vaiheessa), tarkastettu lasten läksyjä ja juteltu niiden kanssa eläimistä, koulusta, syyslomasuunnitelmista ja muusta vastaavasta ja aloitettu lukemaan kovasti kehuttua Diane Setterfieldin kirjaa Kolmastoista kertomus. Vetävä ja hyvin kirjoitettu tarina, aivan taatusti maineensa väärtti. Minua vaan hämää se, miten lukukokemus on hyvin samankaltainen kuin lukiessani (riittävän monen kehotettua) Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjon. Tämän samankaltaisuuden oli todennut linkin arvostelun kirjoittajakin.
Niin ja hei - kyllä on ihanaa mennä suihkuun ihan talon sisällä, kuumaa vettä tulee hanasta! Ja kurahousut voi pestä samaisessa huoneessa teräsaltaassa ja ripustaa kuivumaan! Kyllä on nyt ylellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti