Nukkuu, nukkuu

Perjantaiset etätyöpäivät menevät nykyään harakoille. Viikon todelliset tai kuvitellut rasitukset aiheuttavat lamaantuneen unisen olon, ja tietokoneen ruutua tuijottaa lähinnä epäuskoisena - pitäisikö laskea? tai kirjoittaa? Artikkeleja lukiessa ei ainakaan pysy hereillä. Onneksi alkaa lasten syyslomaviikko, ja sen kunniaksi kaksi vanhinta ja minä matkustamme sunnuntaina mummilaan ja pappalaan, ja mainitut vanhimmat jäävät sinne. Minä jatkan työmatkalle Ruotsiin, oppimaan arktisesta ilmastonmuutoksesta. Viikon puolivälissä teemme saman matkan toiseen suuntaan. Loppuviikon makaamme kaikki sohvalla ja lepuutamme päitämme. Suunnitelmana aivan hyvä, kerron sitten miten kävi.