Tämä kiersi sosiaalisessa mediassa: "Can we uninstall 2020 and install it again? This version has a Virus."
Ajatus on että, vanhaan normaaliin ei kuitenkaan ole paluuta. Tavoitteena on päästä johonkin, uuteen normaaliin jollakin aikataululla. Mutta millainen se on?
Ja millainen olisi hyvä uusi normaali? Tästä on niin monta mieltä kuin on pohtijaakin. Jos poikkeustila loppuu melko pian, muutos entiseen ei ehkä ole kovin suuri. Mitä pidempään erikoiset olot jatkuvat, sitä enemmän ihmisillä on aikaa ajatella ja tehdä omaa päänsisäistä arvokeskusteluaan ja pohtia sitä mikä on se oma, oman perheen uusi normaali johon halutaan palata.
Osalle muutos voi olla suurikin.
Osalle paluu mahdollisimman lähelle vanhaa olisi tarpeen, hyvin pian. Monelle koti on paha paikka ja edes koulusta saa ruokaa, ja lähikentällä kokoontuvan futisjoukkuuen valmentajalta positiivista palautetta. Mielenterveyskuntoutujan ja päihderiippuvaisen tuki meni nettiin. Kodittoman ei pitäisi pyöriä kaduilla (!?) ja ruoka-apukin väheni.
Entä mikä on tilanne pakolaisleireillä? Matkalla kohti Eurooppaa? Laittomien maataloustyöläisten keskuudessa?
Koko yhteiskuntaa ajatellen, kansallisesti ja globaalisti, korona asetti peilin naaman eteen. Missä kohtaa menee ne epäoikeudenmukaisuuden jakolinjat? Kenen hengellä on väliä? Mikä mättää teillä, entä meillä? Nyt ne kaikki tulevat esille. Kuinka suoraan sen voi sanoa, että nykyinen talousjärjestelmä ei kestä edes pieniä pysähdyksiä ja uudelleen arvioinnin paikkoja? Tuukka Tervonen kirjoitti hyvin Ylen kolumnissa että "talouden rattaita öljytään riskiryhmäläsillä"
Minä ja perheeni kuulumme tässä kriisissä etuoikeutettujen joukkoon. On oma piha ja auto, on riittävästi terveyttä ja henkisiä voimavaroja, on osaamista, on työ jota voi tehdä etänä ja jota ei korona hetkauta puoleen eikä toiseen.
Osa sanoo että kaikki ollaan samassa veneessä. No ei, olen enemmän samaa mieltä niiden kanssa jotka sanovat että olemme ehkä samassa myrskyssä ja veneitä on monta, "meidän veneessä sentään on airot". Ja tämän myrskyn jälkeen on tulossa uusia, pahempia.
Parhaassa tapauksessa osa koronan osoittamia epäkohtia pystytään korjaamaan.
Iso asia olisi se, jos kollektiivisesti ymmärtäisimme astua askeleen taaksepäin mitä tulee maankäyttöön. Annettaisiin luonnontilaisten alueiden muokkaamisen olla ja pärjättäisiin tällä alueella mikä meillä nyt on. Annettaisiin luonnonvaraisten eläinten pitää oma tilansa. Eikä syötäisi muurahaiskäpyjä.
Sitä en uskalla edes toivoa, että rikki oleva talousjärjestelmä osattaisiin korjata sellaiseksi että se palvelisi meitä kaikkia, olisi joustava, ja kestäisi sen kun maailma muuttuu.
Mahdollinen tulevaisuus on sekin jossa poikkeustilat jatkuvat ja jatkuvat kunnes vaihettuvat hiljalleen diktatuureiksi. Jossa immuniteetti on ilmaistava rintapielessä kannettavan "puhtaan kansalaisen" merkillä. Jossa rajat on ja pysyy kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti