Hiljainen viikko?
Minusta tuntuu että meillä taakse jäänyt viikko oli se hiljainen viikko. Lukiolaisesta ollut huoli alkaa vähitellen väistyä, kun poika kapuaa ihmisten ilmoille, ihmisten patistamana ja tykkäämänä. Tuon ikäinen ja luonteinen vajoaa näköjään helposti ja tarvitsee yhden, kahden tai muutaman ihmisen tsempin että alaspäin suuntautuva vauhti pysähtyy.
Täytyy muistaa että täysi-ikäisyydestä huolimatta tuo lapsi tarvitsee edelleen jutustelua ja säännöllisesti eteen kannettua ravintoa, patistusta patistusta ja vielä kerran patistusta vuorokausirytmiin ja yleistä hyvää fiilistä jota oikein roppakaupalla ja vähän väkistenkin hänen päälleen kaadetaan. Ja sitä sellaista tilanten pureskelemista ja vääntämistä rautalangasta, mitä tekee pienille lapsille: nyt on näin, se voi tuntua tältä, on ihan ok jos se tuntuu tältä, minusta tuntuu tältä.
Muilla menee ihan hyvin tosin puolisolla on kovin kiireinen työvaihe. Yläkouluikäinen ei näe tilanteessa mitään huonoja puolia. Oma tahti on hidastunut nykyhetken vaateiden mukaiseksi. Yksi autohuollossa tehtävä käynti tuntuu täyttävän koko päivän.
Globaalin maailman yksi merkeistä on tämä: Wuhanin toreilta liikkeelle lähtenyt uusi virus on päätynyt äitini kotipaikkakunnalle. Vanhusten hoitokodissa on kuollut useita tähän "uuteen tautiin". Äitini joutui alistumaan kaikkien patistukseen ja alkaa käydä kaupassa varhain aamulla, riskiryhmille tarkoitettuna aikana.
Puoliso kävi hakemassa auton kesärenkaat Espoosta ja huolehtimassa samalla firman tietokoneista. Erikoiseltahan se tuntuu että piti olla mukana työnantajan lappu, ajaa poliisien tarkastusjonoon Uudenmaan rajalla, ja selittää.
Peippo laulaa. Ihana lämpö kahtena päivänä putkeen ennen kuin räntäsateet taas alkavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti