Kaksi kesää sitten hain tietoa kirjailijasta nimeltä Hans-Eric Hellberg (aivan oikein, juuri se, joka on kirjoittanut mm. teokset Takapakkia ja Ilmaryöstö), kun google heitti minut Viistolle pinnalle. Siinä meni sitten pari työpäivää. (Jo ennen tätä olin kirkollisia töitä tehdessäni seurannut Pastorin blogia, mutta silloin en vielä oikein ollut tajunnut mikä se sellainen blogi on.)
Tämän jälkeenkin google löysi minulle kiinnostavia elämiä seurattaviksi, vaikka olin olevinani etsivinäni tietoa. Löysin blogin pala maailmaani, kun etsin the Arkin laulujen sanoja. Ryhdyin lukemaan blogia Minun Afrikkani, vaikka alun perin olin ottamassa selvää, miten pääsisi oman alansa kehitysyhteistyöhön. Picalogin päiväkirjan kuukausittaisia harakkafilosofisia päivityksiä päädyin lukemaan, kun etsin blogin kirjoittajan työpuhelinnumeroa. (Elma-tädille en päätynyt mitään järjellistä suunnitelmaa seuraten, mitä ei lueta heikkoudeksi, ei blogille eikä päätyjälle.)
Päätelmä kaikesta edellisestä? Google luulee tietävänsä, että loppujen lopuksi ihmiset kuitenkin kaipaavat kunnon tarinaa, vaikka muuta itselleen väittävätkin.
Kuvitus liittyy picalogiaan, terkkuja Timolle. Huomatkaa pihasaunan perisuomalainen savu, sekä kaksi mustavalkoista täplää – jalkapallo ja harakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti