Täydellisen onnen hetki eilen illalla klo 23:
Kirjahyllyjen paikka on saatu päätettyä, eli saan alkaa järjestelemään tähän saakka lattialla kasoissa säilytettyjä kirjoja hyllyihin. Saan käsitellä kirjoja, jotka tuntivat esineinä hyviltä käsissä. Kaikkiin hyllyissämme oleviin kirjoihin on jonkinlainen tunneside, joihinkin vahvakin, ja niitä tervehtii kaikkia kuin vanhaa kaveria: "Kato, sinäkö siinä, minä jo melkein unohdin, että olit olemassa." Tai: "Siinähän sinä olet, minä jo pelkäsin, että sinä et tullut mukaan." Saa miettiä, mitkä tarinat viihtyvät toistensa vieressä, onko joku kirja kertomakirjallisuutta vai ns. tietokirjallisuutta, onko oikein lajitella kirjoja luokkiin 'sotaa ja scifiä' ja 'englanninkielisiä pokkareita, huonoja'. Ei ihme, että aikoinaan hakeutui kesätöihin nimenomaan kirjastoihin, ja töissäkin päätyi kirjastovastaavaksi vaikkei kirjoista varsinaista ammattia tullutkaan.
1 kommentti:
Tuo hetki on varmasti yksi parhaimmista muuttoon liittyvistä jutuista!
Lähetä kommentti