Muutto oli ja meni. Ei ajatella nyt sitä, että huomenna on vielä ajeltava Helsinkiin muuttolaatikot palauttamaan ja entinen kämppä siivoamaan. Ajatellaan sen sijaan sitä, että sunnuntaiaamuna kolme vahvaa miestä (ystäviä ja samalla ex- tai nykyisiä kollegoja tai sukulaisia) viitsi tulla pakkaamaan kuorma-autoon romujamme, ja yksi niistä vielä viitsi ajaa kuorman Keski-Suomeen. Tässä päässä auton purku oli etukäteen huolettanut, mutta ajatellaan lisäksi vielä sitäkin, että Ansku (kiitos!) oli saanut organisoitua meille seitsemän (parhaalla hetkellä jopa kymmenen) seurakuntalaista autoa purkamaan. Meillä olisi puolison kanssa mennyt purkamisessa koko ilta, mutta nyt riitti kun ohjastimme ovella että nuo menee keittiöön ja nuo voi pinota yläkerran aulaan. Ihanaa. Ihminen jaksaa mitä vaan, kun ympärillä on tarpeeksi ihmisiä jotka auttaa ja välittää.
Tässä on nyt lasten kanssa kotiinnuttu ja esim. yhdistetyn työhuoneemme ja kirjastomme (eikö kuulostakin hienolta?) kirjasto-osio näyttää jo oikein tyylikkäältä. Tämä työhuoneosio koostuukin sitten erittäin langallisesta internetistä (5m valkoista kaapelia), liian pienestä kirjoituspöydästä, oikean kokoisen pöydän rauta- ja puuosista sekä noin kolmestakymmenestä pahvilaatikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti