Syksyn ensimmäinen apurahahakemus on yhtä pankin BIC-koodia lukuunottamatta jätetty. Huojentavaa. Huomisen luennot ovat valmiita, ja mentaalinen aivojumppa jokaisen luennon alkusanoiksi tehty. Jospa ne soljuvat sujuvasti sitten kun tarvitaan. Puoliso on tulossa jo iltapäivällä kotiin. Monia hyviä asioita!
Se ei ole kivaa, että olen ollut aika pahalla päällä tässä yksinhuoltajana ollessani. Ei se varmaan mikään ainutkertainen asia ihmiskunnan mittakaavassa ole, mutta ainahan se harmittaa kun rähisee lapsille syistä a) kun on aamu, b) kun on lähdettävä kyyditsemään harrastukseen, c) kun pitää laittaa ruokaa tai d) kun on ilta. Näistä kohdat a, c ja d eivät ole yleensä lasten syitä, ja kohdasta b on kyllä epäreilua syyllistää lasta.
Vedin aamulla henkeä ja päätin että minulla on 90 minuuttia aikaa uimiseen. Olipa autuasta. Ehkä ryhdyn ottamaan säännöllisesti sen 90 minuuttia työajastani viikossa, ja mietin vaikka sitä aina kun tekisi mieli valittaa viattomille lapsilleni siitä kun voipaketti putoaa jääkaapista kun se on laitettu sinne niin varomattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti