tiistai 21. syyskuuta 2010

Tuokiokuva mummulasta

Olimme viikonlopun Savossa. Vanhimmainen yski ja yski. Toiset touhusivat mitä touhusivat. Yksivuotias katseli ensimmäisen päivän mummua kaukaa, sitten alkoi kantaa palloa ja palikoita ja kutsua leikkiin.

Isäni kuolemasta tulee pian kaksi vuotta. Se on tavallaan vielä äsken, muistumia hänen viimeisestä vuodestaan ja sairausajastaan tulee vielä usein mieleen. Toisaalta vähitellen alamme muistella häntä ihan ihmisenä ja niitä varhaisempia kokemuksia hänen kanssaan. Hänen paikalleen ruokapöydässä voi silloin tällöin jo istua. Äitini on todennut osaavansa elää yksikseen ja pitää omakotitalon ja jopa mökin pystyssä, toisten avulla tietenkin.

Kuten aiemminkin olen kertonut, yhdeksänvuotiaalle ukki oli tavattoman tärkeä ja rakas. Nyt sen huomaa siitä, miten hän tavallaan vaalii niitä asioita, joita ukki teki tai omisti ja joista ukki piti. Savon talossa on pieni työhuone, josta siivosin edelliskesänä noin 90% tavarasta pois. Jäljelle jäi paljon puutavaraa ja työkaluja. Poika vetäytyy mummulassa ollessaan usein nikkaroimaan ja sahaamaan ja niin poispäin. Työhuoneen äänet ja tunnelmat pysyvät yllä. Olimme luvanneet kaivaa esille ukin virvelin, ja ottaa sen poikien kanssa käyttöön. Löysimmekin sen, ja ison vanhan muovisen siirappipurkin, jossa oli joskus 50- tai 60-luvulla Ruotsista ostettuja vieheitä yhtenä myttynä. Työhuoneessa oli kauan hiljaista. Menin katsomaan, ja lattialla istuu yhdeksänvuotias, selvittää myttyä, leikkaa muropaketin pahvista palasia ja istuttaa jokaisen vieheen yksitellen omaan pahviinsa. Järjestyksen palattua vieheet pääsevät takaisin purkkiinsa.

PS. Äitini käy aina kauppareissullaan kahvilla, joko kulttuuritalossa tai torin vieressä olevassa nuorisotoimen ylläpitämässä pikkukahvilassa. Kun hän oli edellisen kerran ollut jälkimmäisessä, oli siellä myyjätyttö selittänyt miten nuorisotoimelta oli kysytty että miten kahvila on päässyt vauhtiin ja onko sillä jo kanta-asiakkaita. Tyttö oli kuulemma miettinyt ja sanonut, että eeeeeipä tule mieleen, mutta kyllä yksi sinitakkinen mummu käy ainakin kerran viikossa.

Ei kommentteja: