Yksivuotias nukkui huonosti ja kättäröi sängyssään ja itki lyhyitä mutta äitinsä herättäviä itkuja noin vartin välein. Äitinsä halusi nukkua, ja nosti lapsen vanhempien sänkyyn. Lapsella ei pitänyt pokka ollenkaan tässä tilanteessa. Pieni, mutta selvästi kuultava ”hihi” kuului vierestä.
Yksivuotias on oppinut myös sanomaan ANNA. Se tulee muodossa Ä-NA. Sitä käytetään, kun olisi saatava jotain näkemäänsä, mutta myös silloin kun jonkun olisi otettava vastaan lapsen ojentama tavara.
Kuusivuotias on saanut pelata lähiseuran harjoituksissa jalkapalloa. Harkkojen loputtua oli itsearvioinnin paikka. ”Minä olin maalissa, ja ne toiset oli niin huonoja että ne ei laukoneet ollenkaan. Valmentaja tuli sanomaan, että ei saa tehdä hiekkakakkuja kun on maalissa.”
Samainen kuusivuotias oli ostanut kirpparilta 50 sentillä R2-D2 –hahmon. Iso ja sotaisia robottileikkejä leikkivä lapsi siis? Illalla huoneesta kuului kuhinaa ja penkomista. Menin kysymään mitä on tekeillä. Kuusivuotias oli kaivautunut laatikkoon, jossa säilytetään kaikenlaista nukenvaatetta ja rättejä rooli- ja kotileikkeihin ja ompeluksiin. ”Minä etsin peittoa är-kakkoselle.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti