Oli pitkä päivä Helsingissä. Lähdin aamujunalla 5.30. Palasin iltajunalla 21.36. Siinä välissä kävin entisessä (virallisesti kai vielä nykyisessäkin?) työpisteessäni, jututin tutkimusryhmää, pällistelin parin vuoden takaisia hissejä, käytäviä ja kahvihuoneita, päivitin tietokoneen, sain käyttööni uuden työpuhelimen hajonneen tilalle, postitin mittalaitteita kalibroitavaksi, siivosin työpisteelle kertyneitä artikkeleita ja muita papereita ja pakkasin niitä Jyväskylään lähtöä odottamaan. Virkistävää. Siinä samassa ehdin huomata edelleen pitäväni monesta asiasta. Pidän junasta, siitä miten se menee lujaa ja siinä voi istua ilman turvavyötä ja käydä vaikka ravintolavaunussa välillä. Pidän Kurt Vonnegutista, vaikka hän onkin Ajanjäristyksessä jo vanha ja hajanainen. Pidän siitä, kun kaupungissa voi kulkea anonyyminä, tuttuja reittejä. Etenkin pidän Helsingin sisäisen liikenteen busseissa matkustamisesta. Voi istua pienenä ikkunapaikalla, ja bussi huojahtelee, RYSKÄÄ epätasaisuuksissa, JYLISEE mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti