Huomasin, että minulta on puuttunut Helsingistä muuton jälkeen päivittäinen keskimäärin 45 minuutin rauhallinen hetki, jonka aikana saattoi lukea työhön liittyviä artikkeleita (tai hömppää), tai suunnitella joulukorttilistoja tai jotain muuta tärkeää. Siis ei ole bussi- ja metromatkoja töihin. Tästäkö johtuu, että luettavien kevyiden tieto- ja jutelmakirjojen listani kasvaa vain, eikä mitään tule luettua, osaa ei edes haettua kirjastosta?
Listalla ovat jutelmapuolelta Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja Pirkko Saision Lokikirja, tietopuolelta Tiina Kaitaniemen Luonnollinen lapsuus ja Jussi Viitalan Älykäs eläin. Jos joskus saan luettua, kerron viiden minuutin tiivistelmät. Tällä hetkellä laukussa kulkee (yksinäisen lounastunnin varalta) Kurt Vonnegutin Ajanjäristys. Siihen tosin suhtautuu vähän kuin vanhaan hoitotätiin tai mukavaan setää, josta niin kovin tahtoisi pitää muistissaan sen virkeän ja iloisen ihmisen, ei niinkään sitä joka on vanhainkodissa ja hauras.
Viikonloppu meni köhiessä, mutta myös siinä että puolison sisko pääsi kuin pääsikin meille kolmen vanhimman kanssa rentoutumaan, ja me puolison ja nuorimmaisen kanssa päästiin pääkaupunkiseudulle sukulaisia ja ystäviä tapaamaan ja rentoutumaan. Tulimme takaisin väsyneinä ja entistä yskäisempinä, mutta onneksi seuraava perheen kanssa tehtävä reissu onkin melkein viiden viikon päässä. Huomenna olisi kyllä tarkoitus mennä takaisin Helsinkiin. Mutta yksin ja työasioissa. Villiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti