Ainesosina perhe-elämä, yhteiskunnallinen(kin) pohdinta, luonnontutkimus ja kirjafriikkeys.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Omenia, omienia, omenia
On vedetty henkeä aika hengästyttävää tulevaa viikkoa ajatellen. On prosessoitu omenapuiden satoa. Onneksi niitä on vain kaksi. Omenia on nyt raakoina, soseena, mehuna, ompputoskana (hyvä jälkiruoka, missä on omenoita ja sokeria ja kanelia ja voita ja kaurahiutaleita) ja kuivattuna. Piiraisiin asti ei ole vielä päästy. Naapuri toi jättimäisen kesäkurpitsan, ja sitä laitetaan kasvisruoaksi mummia varten pakastimeen. Persiljasta käytiin napsimassa osa myös pakkaseen. Voi, sitten kun minulla on aikaa (???), laajennan kasvimaata ja alan oikeasti kasvattaa jotain. Ehdottomasti tahdon lisää punaherukkapensaita ja tyrnin. Sitten ensi kesänä, kun meillä käy pieni kaivinkone muutenkin, voimme kaivella pihan pusikoituneita reunuksia ja valmistella muhevat kasvuolosuhteet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti