Viikonloppuna kuunneltiin kymmenestä käskystä, saunottiin pitkästä aikaa, saatiin pihapöydät talvelta suojaan, peräkärryssä olleet puutavarat autotallin katon alle ja jo osa autotallin purkuromusta vuorostaan peräkärryyn. Ihaninta on se, että porstuasta lähti iso nurkkahyllykkö autotalliin, ja 70% tavarasta myös. Lattia tuli esiin, sen saattoi imuroida, ja tyhjentyneeseen tilaan saattoi siirtää vanhan kaappipakastimen keittiöstä ja pelargonian ja kyllä tuli hienoa. Silti ei osaa sanoa, että talliprojekti olisi valmis – sanotaan että käytännöllisesti katsoen talvikuntoinen kuitenkin. Viimeiset rimat, rimojen maalaus ja ovi voitaneen hyvällä omalla tunnolla jättää keväälle.
***
Ihan asiaan liittymätön huomio. Joskus ala-asteella pelkäsin, että kaikki hyvät kirjat on jo luettu. Noin kymmenen vuotta sitten luulin, että tunnen jo kaikki tuntemisen arvoiset ihmiset, enkä enää osaa ystävystyä uusiin. Viime aikoina olen ajatellut, että blogeissa kaikki on jo kirjoitettu ja ajateltu, eikä mikään enää tunnu syvältä ja kolahtavaiselta. No, kirjoja tuppaa tulemaan aina lisää, samoin rakkaita ihmisiä. Ja hämmästyttävää kyllä, jopa viime viikolla luin kaksi aika puhuttelevaa blogitekstiä.
Toinen on sellaisille, jotka ovat pitkässä parisuhteessa ja joskus saattavat pistää nenänsä kodin ulkopuolelle toisten ihmisten joukkoon. Aiheena siis liiton ulkopuoliset suhteet.
Toinen on lasten kasvatusta pohtiva. Ääni on nuoren eli siis melko kaikkitietävän, mutta asenne on aito ja kysymyksenasettelu tärkeä ja ajatuksia herättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti