Kunnioitus

Mitä se on, jos johtaja tulee kaikkien palvelijaksi? Mitä se on, jos paremmassa osassa oleva hyödyntää tilannettaan tukemalla niitä joilla ei ole niin paljon ja jotka ovat heikommassa ja haavoittuvammassa? Miten erilaisuuden ja vierauden voi ottaa siltä kantilta, että tuloksena ei ole pelkoa, vihaa ja tuhoamista?

En minä vaan tiedä. Kuluneiden muutaman päivän aikana sain nähdä ja kuulla kolmesta erilaisesta esimerkistä. Niitä ja samanmoisia voisi noudattaa. Se olisi hyvä alku.

Ensinnä kirkon tapahtumassa yksi Ghanan reissullamme mukana ollut mietti sitä, miten koki eron afrikkalaisessa ja eurooppalaisessa suhtautumisessa muukalaiseen. Hän oli kävellyt yksin ainoana valkoihoisena majapaikkaamme rakennustyömaalta. Hän oli saanut koko matkan osakseen valtavaa huomiota, ja nimenomaan ylöspäin katsovaa ja kunnioittavaa huomiota. Hän mietti miten niin täällä meillä ei voitaisi kohdella muualta tullutta samalla tavalla. Arvostavasti ja kunnioittavasti.

Toiseksi, ykkösluokkalaisen opettaja raportoi perjantaisesta metsäretkestä. Retki oli suuntautunut koulun takametsään, ja pääasiallinen tarkoitus oli ollut opettaa pienille koululaisille koulun alueen rajat ennen kuin alkavat suunnistustunnit. Metsässä oli kuitenkin myös syöty eväitä ja tutustuttu ötököihin ja muihin joita metsässä asustaa. Ja annettu lasten kokea metsän varsinaisten asukkaiden palvelua: ” Metsään lapset rakensivat eläimille pesiä, siltoja, koloja, yllätyksiä, lahjoja.” En ole ihan varma ilahtuuko muurahainen sille tehdystä sillasta tai tekeekö myyrä mitään lapsen sammalpesällä, mutta idea on taas perisuomalainen luonnon kunnioituksen ja luvan pyytämisen idea.

Kolmanneksi liikutuin siitä kun JJK-KUPS –pelissä poliisit veivät pois törkeyksiä huudelleet äijät katsomosta. Olin jo ehtinyt ajatella että tämä varmaan kuuluu asiaan ja olen itse vain herkkänahkainen. Mutta kuulemma lasten korvien kuullen ei ole luvallista sanoa ihan mitä tahansa, vaikka olisi kuinka aikuinen ja juovuksissa. Aamen!