Viime syksynä koetin potkia vastaan ja saada mahdollisimman harvalle illalle lasten harrastuksiin liittyviä menoja. Nyt olen taas paremmin tottunut ja sopeutuneempi kouluikäisen vanhempi. Harha siitä että lähivuosina olisi arki-iltoja, jotka voi suunnitella itsekkäästi omien suunnitelmiensa mukaan on haihtumassa.
Lapset ovat taas vuotta vanhempia ja se meinaa sitä että pojilla on entistä enemmän intoa harrastaa ja oikeastaan vaatimuksiakin liikuntaharrastusten taholta. Onneksi se meinaa sitäkin, että 12-vuotias tytär hoitaa suuren osan omista menoistaan jo itse. Ehkä summana on suunnilleen yhtä paljon vanhempia vaativia menoja kuin viime vuonnakin.
Nyt näyttää siltä että ainakin jouluun saakka joka ikisenä arki-iltana on jotain menoa jollakulla. On pari sellaistakin iltaa, että menoja on kaksi päällekkäin. Onneksi tällöin jompikumpi menoista on vanhimmaisen eli meidän muiden ei juuri tarvitse sillä päätä vaivata. Ja maanantaisin on poikien yhtäaikaiset yleisurheiluharkat. Naapuriapua viritellään myös, yleisurheilussa on myös naapuruston poika, ja futistreeneihin aletaan taas saada jonkinlainen kimppakuljetus pystyyn kun kolme ikäkausijoukkuetta alkaa harjoitella samaan aikaan samassa paikassa ja meiltäkin päin olevat pojat menevät ikään kuin samoihin harkkoihin.
Juu, harrastukset on tärkeä asia ja liikunta on hyväksi. Kunhan nyt saa nämä asettumaan luontevaksi osaksi kalenteria ja oppii varaamaan aikaa myös kotona ololle ja kotitöille ja syömiselle ja lukemiselle – myös lapsille siis. Ja itse löytää ne harkka-ajat, kun voisi varata lapsenlikan kotiin ja hakata sulkapalloa puolison kanssa samalla vaivalla.
1 kommentti:
Voin vaan kuvitella harrastusrumbaa teillä kun harrastajia on enemmän kuin meillä kun jo omasta takaa tuntuu olevan tarpeeksi justeeraamista. Tosin sitten on lisäksi mun iltatyöt.
Lähetä kommentti