Rikkonaisesta perhe-elämästä päivää. Minä päivystän vielä huomiseen, puoliso matkustaa Amsterdamiin ja puolison sisko katsoo lasten perään. Onhan tämä huonoa omaatuntoa nostattavaa. Mutta tunnen itseni sen verran hyvin että tiedän tarvitsevani näitä itsekkäitä omalle työlle ja itsenäiselle ajankäytölle pyhitettyjä kausia - jos haluan muina aikoina pyrkiä edes kohtuulliseen vanhemmuuteen.
Rovaniemen kirjasto tarjosi minulle hekumallisen hetken ja muun muassa Pet Shop Boysin kokoelmalevyn, Emma Goldmanin puhekokoelman ja Peter Höegin tuoreen kirjan, Susanin vaikutus.
11-vuotiaani lähetti minulle tekstiviestin jossa luki "moi". Hän oli ilmeisesti saanut uuden puhelimensa. Muistetaankohan 2000-luvun alkuvuosikymmenet jälkikäteen surkuhupaisesta älypuhelinkulttuuristaan? Se on nyt niin kiinni jokapäiväisessä arjessa, ettei sitä edes kunnolla huomaa.
***
Seuraavaan päivystyspätkääni onkin sitten puolitoista viikkoa. Tarkoituksemme olisi ottaa muutama päivä ja nauttia Suomen länsirannikon rannoista ja vesipuistoissa. Majoitukset varattu Vaasasta ja Kalajoelta. Netistä selattu myös matkan varrelle osuvia ruokapaikkoja, luontopolkuja ja nättejä näkymiä. Tilataan kaunista säätä! (Ehkä tutut meteorologit suostuvat äänestämään meille sellaista. 14-vuotias oli tosiaan hetken kanssani töissä viime viikolla, ja ei saanut päähänsä sanaa 'ennustaa'. "Äiti, mitä säätä sinä tänne aiot äänestää?" Täällähän pidetään joka yö puhelinkokous eri paikkakunnilla päivystävien kesken. Se on vähän niinkuin sää-äänestys. Lopputulemana on seuraavan päivän Suomen sääkartta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti