Rikkaudesta

Olin joku aika sitten vähällä ryhtyä kateelliseksi. Melkein ajattelin, että on väärin ettei minulla oikeastaan ole mitään arvokasta omaisuutta, velkaa vain. Ja ettei minulle makseta niin paljon palkkaa, kuin joillekin toisille. Sitten onneksi tuli järki käteen. On rikas, jos ei ruokakaupassa käydessään tarvitse laskea onko varaa vielä tuohonkin pastakastikepurkkiin. On rikas, jos tekee työtä, joka mahdollistaa täysin vapaan ajankäytön suunnittelun, arkivapaat ja sairaan lapsen kotihoidon tarvittaessa, ja jonka puitteissa pääsee matkustelemaan ja tapaamaan tuttavia eri puolilta maailmaa. On rikas, jos on mahdollisuus pyörittää suurta perhettä, vieläpä niin, että lapsilla on suht koht ehjät vaatteet päällä, ruokaa säännöllisesti pöydässä ja jopa mahdollisuus harrastaa itseä kiinnostavia höpöhöpö –juttuja silloin tällöin. On rikas, jos pankki uskaltaa antaa kohtuukorkoista lainaa, mikä taas mahdollistaa tässä talossa asumisen ja oikean kokoisella autolla liikkumisen. On rikas, jos pystyy halutessaan vaihtamaan sähkönsä kalliimmaksi ekosähköksi, ja ostamaan ruokansa kalliimmasta lähikaupasta. Raha ei kuulemma tee onnelliseksi, mutta myöntää täytyy, että tämän tason rikkaus tuntuu hyvältä. Ainakin, jos muistaa olevansa rikas.