Ensi maanantaina tapahtuu muutakin jännää kuin että saa avata joulukalenterin ekan luukun. Puolassa, Poznańissa, alkaa YK:n ilmastosopimuksen sopimusosapuolien 14. yleiskokous, ilmastoslangilla sanottuna COP 14. Kokous palvelee samalla Kioton sopimuksen hyväksyneiden osapuolien vuosittaisena tapaamisena, tästä käytetään usein lyhennettä MOP. Poznańissa on vuorossa MOP 4. Näitä lyhenteitä katsoessaan ei ihmetytä, että puoliso kertoi kaksi vuotta sitten suvulle minun menevän ”sinne poppamiesten kokoukseen”, kun matkustin COP 12:een juoksutytöksi.
Oli muuten kaikin puolin upea kokemus, vaikka kokonaiskuva jäi papereita ja muutakin juoksuttaessa täysin epäselväksi. Kirjoitan joskus paremmin aiheesta, sieltä työntekijän näkövinkkelistä.
Puolan kokouksen ajatellaan olevan välikokous, joskin tärkeä sellainen, ennen ensi vuoden neuvotteluja Kööpenhaminassa. Jos Köpiksen neuvottelut menevät penkin alle, meillä ei ole sopimusta kasvihuonekaasujen vähentämisestä Kioton sopimuksen kauden umpeutuessa parin vuoden päästä. Vaikka näyttää siltä, että sopimuskanavan kautta tehdyt sitoumukset ja konkreettiset teot ovat kovin pieniä ongelman kokoa ajatellen, ilman sopimusta tilanne ryöstäytyisi käsistä vielä luultavammin.
Uudesta sopimuksesta sovittiin jo periaatteessa viime vuonna Balilla, ja toiveissa on rivakka edistyminen Puolassa. Kokouksen yhteydessä kokoontuu lukuisia ilmastosopimuksen ja Kioton sopimuksen alaelimiä (hauska sana), SBSTA ja SBI käsittelevät sopimuksen tieteellis-teknisiä kysymyksiä ja tukevat täytäntöönpanoa. Käytännön elämään päätyvät päätökset valmistellaan enimmiltään näissä. Tulevia päästövähennyksiä pohditaan myös kahdessa mystisesti nimetyssä ryhmässä,
AWG-LCA ja AWG-KP.
Ekan kokousviikon aikana tehdään raaka pohjatyö isommissa ja pienemmissä ryhmissä sopimustekstien hiomiseksi, kymmenissä asiakohdissa. Työn tekevät eri maiden virkamiehet ja asiantuntijat, YK:n ilmastosopimuksen henkilökunta hoitaa käytännön asioiden pyörimisen ja valmistelee sopimustekstiluonnokset.
Toisen kokousviikon aikana paikalle saapuvat ministerit, joskus jopa valtion päämiehet tai naiset, YK:n kermaa, vielä lisää tiedotusvälineitä, ja korkean tason neuvottelut alkavat. Täällä korjataan sato edellisen viikon neuvotteluista, ja jatketaan vaikeiden asioiden parissa. Monesti viimeisinä iltoina aamuyölle saakka.
Työ ilmastosopimusten parissa on hidasta ja varmasti väliin paperinmakuista. Kansakuntien edut törmäävät neuvottelupöydässä yllättävälläkin tavalla. Samat sopimustekstit palaavat eteen vuosi vuodelta, ja sanamuotojen hioutumisen ja konkreettisten päästövähennysten (tai kehitysmaiden kestävän kehityksen) välillä on vaikea nähdä yhteyttä. Kunnioitan suuresti niitä, jotka jaksavat olla mukana vuodesta toiseen, työskennellä yhteiseksi hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti