Joulukuinen päivä ei valkene. Tästä säästä tulee mieleen joulukuu joitakin vuosia sitten, jolloin vietin sitä kaksin esikoisen kanssa. Puoliso oli työhön liittyvällä reissulla yli kaksi kuukautta. Tuona joulukuuna Helsingissä näkyi aurinko yhteensä yhdeksän minuutin ajan. Näin sanoo Ilmatieteen laitoksen tilasto, ja oma muisti pitää yhtä sen kanssa.
Teimme perjantaina niin paljon piparitaikinaa, ettemme jaksaneet leipoa tai syödä kaikkea. Jääkaapissa odottaa vielä lumipallon kokoinen möykky ahneimpia. Nelivuotiaskin leipoi jo muiden mukana – viime vuonna piti pitää tarkasti silmällä, ettei kaikki hänen eteensä päätynyt taikina olisi tullut syötyä. Adventtiaika on siis virallisesti avattu.
Ihmiset sanovat, että jos avokadonsiemenen asettelee ensin muutamaksi viikoksi puolittain veteen, ja sen jälkeen riittävän pitkäksi aikaa multaan, se itää. Meillä on ollut tällainen kokeilu menossa loppukesästä lähtien. Olin jo vähällä heittää elottoman oloisen siemenen pois ja kaivoin sen esiin mullasta. Kas, se oli kasvattanut juuren! Täytyi istuttaa se uudelleen. Eilen oli tapahtunut ihme. Suuri siemen oli haljennut, ja sen keskeltä pilkisti esiin taimi. Avokadollakin on pitkä odotusaika, näemmä. Raukka, sillä ei kyllä ole kovin otolliset olosuhteet kasvaa näillä valomäärillä, tässä kuivassa huoneilmassa.
Luen siis sille pätkän kasvifysiologi John Kingin kirjasta Elämää auringosta – mitä kasvit tekevät (yleistajuinen kirjanen kasvien elämästä, suosittelen). Näin sanoo King:
Useimmat kasvit elävät enemmän tai vähemmän epäsuotuisassa ympäristössä, jossa niiden on kukoistettava ja tuotettava jälkeläisiä – pelkkä hengissä kituuttaminen ei riitä.
Siinä muuten tavoitetta muillekin kuin kasveille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti