(Huomasin yllätyksekseni, että kannettavalla pääsee kuin pääseekin nettiin kokouspaikalta. Olin naputellut matkapäiväkirjaa huvikseni joskus toiste julkaistavaksi, mutta nythän voin laittaa sitä tulemaan hiukan pienempinä paloina ja lyhyemmällä viiveellä!)
Päivä 0
Matka oli raskas näinkin pienellä mahalla, niinhän se on aina. Tavallaan hyvä matkustaa järkyttävän pitkän päivän ajan (joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu) ja mennä sitten oikeaan aikaan nukkumaan. Kaikki meni reissulla hyvin – jatkolentoihin ehti, matkalaukku seurasi mukana eivätkä USA:n maahanmuuttoviranomaiset olleet liian hankalia. Koneessa oli kaksi muutakin samaan kokoukseen menossa ollutta suomalaista, eli jaoimme perillä taksin. Uskomaton tunne päästä hyvään sänkyyn nukkumaan.
Päivä 1
Toipumispäivä. Hortoilin kaupungilla paikoissa kuten Rasputinin levykauppa, Bloomingdales, Macy’s ja Starbucksin kahvila. Tämä on ainoita hetkiä kun voin shoppailla, eli muutama (toivottavasti harkittu) juttu tarttui mukaan. Evääksi oli ostettava etikkasipsejä (ovat tarpeeksi vahvoja, kun pelkkä tuoksun sisäänhengittäminen korventaa nielua). Iltaa kohden alkoi jo olla hereillä. Illalla oli käytävä kokouspaikalla hakemassa kaulaan ripustettava lappunen jossa on nimi ja mistä tulee, ja murtamassa jäätä muiden kokoustajien kanssa (”ice breaker –party”). Juhlat loppuivat jo klo 18, mutta onneksi kaikki suomalaiset olivat taas päätyneet samaan nurkkaan (joista yksi tosin tsekki ja toinen sveitsiläinen). Menimme Chinatowniin syömään. Suomesta ei saa sellaista seesamikanaa. Ennen nukahtamista täytyi vielä kahlata läpi oma keskiviikkoinen esityksensä.
Päivä 2
Täällä nukkuminen on hieman kuin työntekoa, jotenkin aktiivista tekemistä. On ihanaa nukkua väsyneenä hyvässä sängyssä, pitkään, yksin, ja aikaerosta johtuvien heräilyjen jälkeen sinnikkäästi vaan nukahtaa uudelleen.
Tästäkin taisi tulla osittain toipumispäivä. Yhtäkkiä ei jaksa ottaa vastaan uutta tietoa aamusta iltaan. Välillä on pakko käydä ottamassa päiväunetkin (ja kerrata taas kerran oma esitelmänsä). Yleissivistyksen vuoksi seurasin Mars-luotaimen havainnoista kertovan luennon samoin kuin illan yleisöluennon tieteellisen tiedon leviämisen historiasta (egyptiläiset, kreikkalaiset, arabit, yliopistolaitos, tiedeakatemiat, Google Earth).
Tämä on siis yksi niistä mammuttikokouksista, joissa on suunnilleen kaikki luonnontieteen alat edustettuina. Yhtäaikaisia sessioita on kymmeniä, lähtien avaruusfysiikasta päätyen enemmän biologiseen puoleen. Kokouksessa on yli 10 000 osanottajaa, ja sen luonteesta johtuen tuttuja on hyvin vähän. On hämmentävää ja ekana varsinaisena kokouspäivänä päänsärkyä aiheuttavaakin vaeltaa yhtenä naamana tuhansista täällä enemmän tai vähemmän saman alan ihmisten kanssa. Näihin tuntee tiettyä yhteenkuuluvaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti