Tyydyttävää

Pitkällisen puolitehoisuuden jälkeen on pakko ryhtyä töihin oikein olan takaa. Joulukuun puolivälissä odottaa tieteellistyyppinen kokous, jossa on itsekin esiteltävä pienelle porukalle töittensä tuloksia. Näinpä tuli hoppu koota ne tulokset yhteen. Nyt on koottu eräs valikoima, ja lähetetty työtovereille rajan taa (siis Ruotsin rajan, ei mitään paranormaalia). Työhuoneen ikkunasta katsoessaan näkee upean talvimaiseman. Viikonlopun poissaolon aikana oli kertynyt kinoskaupalla lunta. Tyydyttävää! Päästiin nelivuotiaan kanssa menemään pulkalla hoitopaikkaan. Muut lapset ovat myös ihan äimänä siitä ajatuksesta, että hyvällä tuurilla tämä lumi ei sula ennen kevättä, ja että joka aamu, vaikka maaliskuulle saakka, voi herätä pikkupakkaseen, lumen valoon, oikeaan talveen. Helsinginvuosien aikana tämä tämmöinen on kuulunut vain lomiin ja matkoihin, ja satunnaisiin juhlalta tuntuneisiin lumipäiviin kotinurkilla. Nyt kun tulisi vielä kolmasluokkalainen koulusta, niin päästäisiin kolaamaan ajotietä puhtaaksi. Yksin en kyllä lähden lumitöihin... (Puoliso ei ole kolaamassa, matkusti uhkarohkeasti aamulla pääkaupunkiseudulle ja aikoo vielä päästä tänään lentämään Tanskanmaalle.)