Sadonkorjuun aikaan

Eilen ja tänään olen vauvan päiväuniaikaan maalannut leikkimökin reunalautoja. Kun edellinen lapsista oli noin yksivuotias, maalasin yhtä aikaa aitaa ja keitin sisällä omenasosetta. Tästä oli seurauksena palorakkulat oikeaan kämmenselkään, eli maalaus ja soseenkeitto ei ole hyvä yhdistelmä, ainakaan jos on samalla vahdittava toisella silmällä pikkuista. Onneksi tänä vuonna ei ole edes tullut omenia.

Sadonkorjuu on jäänyt naapurin pensaista (luvan kanssa) poimittuihin punaherukoihin sekä kahteen otteeseen tehtyyn pikaiseen sekamarjapoimintaan lähimetsästä. Persiljaa pitäisi leikata pakastimeen pihamaalta, porkkanat saisivat vielä kasvaa ellei viisivuotias söisi niitä naapurin viisivuotiaan kanssa (ilman lupaa). Karviaisia tuli jonkin verran. Niitä ei ilkeä jättää pensaaseen, mutta kukaan meillä ei pidä karviaishillosta ja se tekee mehuunkin oudon sivumaun. Pakkaseen vaan, katsotaan maistuvatko ne talvella jossakin muodossa!

Sadonkorjuun teemaan liittyy löyhästi tämä, eli Nälkäpäivä on taas tulossa. Vaikka meillä ei kotona sato olekaan suurensuuri, tililtä löytyy rahaa käydä kaupassa hakemassa täydennystä. Ja kaikkea herkkuakin, jota ilman tulee hyvin toimeen. Ehkä haastan perheen olemaan ilman viikottaisia puffetjäätelöitään, ja lahjoitamme säästyneen kympin keräykseen.