Olisi paljonkin aiheita joista kirjoittaa, kuten esimerkiksi suunnattoman raivostuttava Keskisuomalaisen uutinen perussuomalaisten viivytyspolitiikasta pakolaislasten perheryhmäkodin perustamiseen liittyen. Kuinka pahantahtoisia ihmiset joskus voivat ollakaan!
Mutta oma koneeni on ollut jo jonkinaikaa pahantahtoinen mitä tulee blogin päivitykseen, eli olen ehtinyt unohtaa jo suurimman osan aiheistani. Olen nyt perheen yhteisen koneen äärellä enkä muista muuta kuin sen, että kaksi lasta on taas aloittanut koulun. Nelosella ja kakkosella. Lähtö sujui siis paljon vähemmillä jännityksillä kuin viime vuonna - kakkosluokkalaiseen iskee kuitenkin vielä lievä väsymys ja kiukku iltaisin.
Lapset toivat heti ekan koulupäivän jälkeen kotiin hirmuiset paperit aiheesta H1N1-influenssa ja ohjeistuksen olla kotona jos on kipeä olo. Vanhimmainen toi myös kovan kurkkukivun. Saatiin heti eilen noudattaa kotiinjääntiohjetta, mutta tänään hän lähti kyllä kouluun kun ei mitään eksoottisempia oireita ilmentynyt.
(Väitättekö muuten suhtautuvanne ihan neutraalisti ja yhtään pelkäämättä sikainfluenssaan? Minä olen yleensä hyvin huoleton kaikissa terveysasioissa ja niin tässäkin. Tulkoon jos on tullakseen, on noita influenssia ennenkin pidetty. Mutta kylläpä alkoi epäilys hiipiä mieleen, kun oli kipeän oloinen lapsi kotona ynnä kolme muuta, joista yksi vauva, ja puoliso mittaamassa merivettä Hangon edustalla. Perimätieto ja luetut jutut vaikkapa espanjantaudista tulevat mieleen, vaikka yhteiskunta ja ihmisten perusterveys on hiukan noista ajoista muuttunutkin. Entä jos vauva sairastuu yhtäaikaa isomman lapsen kanssa? Jos joku on vietävä lääkäriin, mitä tehdään toiselle/toisille sairastuneille? Mitä jos itse on korkeassa kuumeessa lasten kera? Silloin ennen vanhoina hyvinä aikoina yksinkertaisesti kuoltiin pois. Nyt ajattelin tarpeen tullen käyttää puhelinta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti