Eloisa siunaus

Meillä oli viikonloppuna taas juhlatilaisuus vauvan takia, lapsen siunaus jumalanpalveluksen yhteydessä siinä varsinaisessa kotiseurakunnassamme. Mukava oli tehdä sekin. Päivänsankari nukahti rukouksen aikana. Jyväskylään on tullut viime aikoina paljon väkeä Kongosta ja lähialueilta, ja näköjään tämä näkyy aika voimakkaasti vapaiden suuntuen kirkoissa. Tai meillä ainakin näkyy. Viime kerralla oli kirkko liki puolillaan mustaa porukkaa, esiintymässä oli monikansallinen lauluryhmä. Joillekin taatusti järkytys (apua, maailma tunkeutuu turvalliseen kotikirkkooni!), minusta hirmu kiva. Kymmenvuotias kääntyi hämmentyneenä katsomaan, kun lauluryhmän esiintyessä osa yleisöstä alkoi myös laulaa ja jopa viritti sellaisen mainion intiaanihuudon sopivassa kohdin! Oman niukan kokemukseni mukaan afrikkalaiset tulevat tapahtumiin isolla porukalla ja meluisesti. Asenne on iloinen ja omanarvontuntoinen, ei sellainen nöyrän anteeksipyytävä. Tämä asennekin voi tietenkin tuottaa ongelmia niille, joiden on ylipäätään vaikea hyväksyä heitä suomalaisten joukkoon…