Meidän vanhin lapsemme tulee tänään täysi-ikäiseksi. Siellä Italiassa juhlivat, ja meistä tuntuu jotenkin hoopolta että olemme perinteisesti säästäneet joulukuusta tähän päivään asti.
Tuntuu hiukan absurdilta, ja nyt tavallaan ymmärrän sen iänikuisen "aika menee niin nopeasti". Vaikka toisaalta sitten, tuntuu että tuo lapsi ja sittemmin nuori olisi aina ollut minun elämässäni. Koko aikuisikäni hän on siinä sylissä ja vieressä ja kotona ja elämässä pyörinyt. Opettanut melkein kaiken vanhempana olosta, niin että nyt se jo sujuu. Olen hänelle siitä kiitollinen.
Vanhimmaisemme on hyvin erikoislaatuinen persoona. Ei helppo, mutta hyvää, hauskaa ja yllätyksellistä seuraa. Ei mikään tusinatyyppi. Määrätietoinen, osaava, omansalainen. Periaatteellinen, eläimistä huolehtiva, globaali ajattelija. Olen varma että hänen kauttaan tästä maailmasta on tullut ja edelleen tulee parempi paikka.
18 vuotta sitten ihmettelin että tällaistako on synnyttää. Sitten vietimme muutaman päivän opettelemassa vauvan imetystä ja vauva opetteli syömään - vaikka olisi mieluiten nukkunut. Otimme valokuvan, jossa lapsi köllötti Haikaranpesän parisängyssä minun maastotöissä käyttämä villasukka vierellään. Saman kokoisia olivat. Siitä on tultu tähän monta senttiä, monta päivää ja monta kaikkea.
1 kommentti:
18-vuotias on upea yksilö. Onneksi olkoon!
Lähetä kommentti