Juhannuksenalusviikko meni meiltä Savossa mummun luona ja muutenkin edellä listatun suunnitelman mukaan. Ex tempore päädyimme jättämään kymmenvuotiaan vielä sinne, vaikka itse ja auto ja kaksi nuorinta oli tuotava kotiin juhannukseksi. Onhan juhlapyhät tylsä viettää yksin, ja vilkas poika ja 75-vuotias mummu taatusti osaavat opetella keksimään jotain yhteistä tekemistä. Hymiö tähän.
Onko teillä poikia, joille on aikoinaan luettu paljon ja monipuolisesti, mutta joita kouluiässä on hankala saada enää kainaloon iltasatua kuuntelemaan ja jotka alkavat kirjallisesti liusua sinne pelkkien Aku Ankkojen suuntaan? Minulla on ollut ikävä iltasatutuokioita poikieni kanssa, ja ajattelin vaihtaa genreä. Lainasin kirjastosta kolmen osan yhteisniteen 70-luvun nuortenklassikosta Tripodien aika (John Christopher). Se scifi-tarina, jossa jo sadan vuoden ajan ihmiskuntaa on orjuuttanut tripodeilla ajava avaruudesta tullut rotu, jolla on tietenkin pahat mielessä. Poikakirjassa seikkaillaan vuorilla ja merillä, voitetaan urheilukilpailuissa, vakoillaan viholliskaupunkia, keksitään ovelia juonia, koetaan voittoja ja tappioita. Vieraat tekniset vimpaimet, vapaan tahdon puolustaminen ja muinaiset rauniot (nämä nykyajan suurkaupungit) tekevät keitoksesta nautittavan. Tarina etenee myös melko nopeasti eikä ole kovin pelottava.
Äitini pohti hiukan mitä rupeaisi lukemaan kymmenvuotiaan kanssa juhannuspyhinä. Antti Tuurin Elämä isänmaalle oli aika vahva vaihtoehto. Siinä ajetaan pyörällä Rukajärven maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti