Ensimmäisessä unessa olin ollut puolison kanssa naimisissa sen 15 vuotta kuten tosielämässäkin, mutta unen juju oli joka tapauksessa se, että jännitin ja kipuilin sitä miten saisin ilmaistua hänelle sen että olen häneen ihastunut. Niin kuin joskus yläasteikäisenä.
Unikirja? Onko tämä hyvä vai huono uutinen alitajunnalta?
Toisessa unessa olin puolison ja poikien kanssa matkalla Davosiin. Olimme jo päässeet Sveitsiin jonnekin lentokentälle, mutta emme millään saaneet ostettua junalippuja. Yhteydet olivat huonot, emme ymmärtäneet lipunmyyjien puhetta ja rahaa oli liian vähän. Iltakin oli tulossa. Sitten huomasin, että olimme onnistuneet matkustamaan sinne saakka ilman passeja. Poikienkin uudet hienot passit olivat unohtuneet kotiin! Miten me pääsisimme takaisin? Kenet värvättäsiin etsimään passit ja pikapostittamaan ne Davosin majapaikkaamme?
Oli mukava herätä ihan tavalliseen aamuun, jonka suurin haaste oli 11-vuotiaan saaminen ajoissa kouluun. Kohtuullisen kokoinen haaste toki sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti