Olisi paljon kaikkea, uutisia pitäisi kommentoida ja lasten kouluasioista kirjoittaa, mutta joskus toiste, joskus toiste. Olisi nimittäin myös töitäkin tehtävänä ja pakkauksia pakattavana - illalla ajamme ihan vaan huvikseen mummun luokse Savoon. Milloinkahan siellä olisi viimeksi tullut käytyä huvikseen ja koko perheen voimin? Viime jouluna?
Kerrotaan siis eilinen tapahtuma. Ovikello soi kymmeneltä aamulla. Oven takana oli jotenkin vaivaantuneen näköinen vanha setä kävelysauvoineen, ja ajattelin heti että nyt sieltä tulee jotain tyyliin "pakko on kyllä tulla sanomaan kun tuo teidän lasten riehuminen pihalla niin häiritsee", mutta ei. (Miksi tämä oli ensimmäinen reaktio?) "Minä olen rakentanut tuon teidän autotallin vuonna 57 ja minä olen huomannut että sitä on remontoitu. Onkohan siellä vielä se vaijeri katossa, jonka minä laitoin että se talli pysyisi kasassa?"
Hauska yllätys! Setä on siis aikoinaan asunut tässä, ja hänen isänsä on talon rakentanut. Autotallin setä rakensi Java-moottoripyörän pakkauslaatikoista ja muusta joutavasta, vaijeri oli suht välttämätön. Tallissa pidettiin aikoinaan Skoda Octaviaa. On se kumma, miten autot vuosien varrella kasvaa. Ei nykyinen Octavia mahtuisi vaikka tyhjentäisi pois kaikki puutavaran, pyörät ja puuhevoset.
Puolisokin sattui olemaan kotona, ja kävivät tuttavallisesti kopistelemassa autotallin nurkkia, olivathan he nyt molemmat sen kertaalleen rakentaneet. Ja kyllä, lattia oli entinen, ja ikkuna, eikä me vaijeriakaan oltu mihinkään otettu.
Setä muisteli myös talon rakennusaikaa vuonna 53. Puutavara kuulemma oli ollut hyvää ja sirkkeli meidän pihalla. Muutamia muita naapuruston taloja oli tehty samaan aikaan.
Kunhan syksy tästä entisestään etenee eikä iltaisin ole niin vilkasta, on kutsuttava setä kahvikupilliselle ja kirjattava ylös talon historiaa oikein kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti