Lapin helteet ovat muisto vain ("Kuin unta", sanoi äitini). Sateli lunta ajaessani aamulla töihin.
No ei kylmyyskään vie pois valoisten öiden ihanuutta. Eikä siinäkään mitään, että lämpimämmästä etelästä ajoi loppu perhe luoksemme eilen illalla myöhään. Olin jo torkahtanut, kun mökin yläparvelle pölähtää kymmenvuotias vahvana ja iloisena. Olivat kuulemma olleet jo matkalla, kun kävi ilmi että kymmenvuotiaalla oli sortsit ja T-paita eikä kenkiä jalassa.
Kylmyys saattaa viedä hillankukat (alueellinen kriisi!), mutta luonto tulee ja menee ja metelöi niin kuin kevätkesällä aina. Autossa ja saunassa on hämähäkkejä, lattialaudoilla muurahaisia ja yksinäinen ampiainen on tehnyt äärimmäisen pienen pesän huussiin. Linnuista kuuluvat laulavan ainakin käki, peippo ja nimeämättömät pikkulinnut ja kuikka.
Toissailtana ajoimme 13-vuotiaan kanssa yhden kahvilan rouvan antamien ohjeiden mukaan järvelle josta "saa isoja ahvenia ja haukia". Ahvenet olivat tavoitteena. Oli hauskaa ajella mehtäautoteitä sopivassa seurassa myöhään illalla. Perille päästyämme meitä tervehtivät joutsenpari, jotkut kalalinnut-jotka-ei-olleet-lokkeja ja telkkä tai joku sellainen. Hauki iski kiinni ehkä kolmanenlla heitolla. Mutta kun kumpikaan meistä ei halunnut ryhtyä siivoamaan haukea, pääsi hauki kasvamaan vielä lisää. Ja seuraavakin pääsi. Ja sitten ne jo uskoivat ja päästiin pois kaloitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti