Kuin viimeistä päivää

Luultavasti viimeinen päivä pitkään aikaan maakunta-arkistolla. Olen tullut tänne tosi monena aamuna syyskuun alun jälkeen. Pyytänyt paperit lähiarkistosta, levittänyt koneeni ja muistiinpanovälineeni ikkunanvieruspöydälle, alkanut naputtaa hiljaisuudessa muistiinpanoja. Ikkunan takana menee autoja ja ihmisiä. Tuuletus humisee. Rauhallista. Tämä arkistoepisodi on ollut elämän mittakaavassa lyhyt, mutta hyvin miellyttävä ajanjakso.