Laiskurit tuhlaa rahaa

Töitä on tullut tehtyä aamuisin noin tunti ja sitten päivän mittaan minuutteja siellä ja toisia täällä. Kun on työn alla mekaanista laskemista, tällainen ei-keskittyvä työtapakin sopii. Säiden kuivuttua on loppuajat retkeilty jälkikasvun kanssa uudessa kotikaupungissa pyörien selässä, nelivuotias istuimessa (hiki tulee, mäkiä täällä). On käyty uimassa ja rantapuistossa seinäkiipeilemässä ja kirjastossa (dekkarivaihde päällä edelleen) ja hassun Lillijunan kyydissä kiertoajelulla. Kun tähän ynnää vielä ajatuksen mennä lähipäivinä sisävesiristeilylle – niin tulee tietenkin huono omatunto. Meillä on perheenä takana monen monta tiukkaa vuotta, niin ettei perheen keskinäiseen lystinpitoon ole löytynyt rahaa, ja vielä vähemmän aikaa. Omatuntohan siinä kolkuttaa, kun nyt kuluttaa (tai vielä pahempaa, tuhlaa) pennosiaan tuommoisiin turhuuksiin, ja monta tuntia tehokasta työaikaa myös. On varmaan opeteltava siihen, että omatuntokin voi olla joskus väärässä.