Eilen valvottiin taas liian myöhään puolison kanssa, ja jostakin kumman syystä stereoissa soi J. Karjalainen. Tuli pikainen takauma aikaan noin kymmenen vuotta sitten. Tuolloin me kaikki olimme huomattavasti nuorempia, pitkäaikaisia seurustelusuhteita oli melkein kaikilla mutta harva oli vielä naimisissa. Lapsia ei ollut kenelläkään. Työn alla olivat gradut tai väitöskirjatöiden ihan ensimmäiset mittaukset. (Sanalla ”me” viitataan nyt siis oman alan opiskelijoiden piskuiseen porukkaan, joka tuntui aikanaan ystäväpiiriltä tai suvulta, niin tiiviisti se oli yhdessä.) Meistä miltei jokainen teki opinnäytetöittensä takia havaintoja Suomen luonnosta, kuka enemmän, kuka vähemmän. Osa meistä ajoi vuoden aikana tuhansia kilometrejä mittaustensa takia. Palvelijana meillä oli uskollinen Volkswagen Transporter, joka käynnistyi myös talvipakkasella ja johon mahtui esim. kenttäkurssi tavaroineen. Siihen aikaan Radio Novaa ei oltu vielä keksitty (miettikää sitä autuasta aikaa!), ja pitkillä ajomatkoilla ei aina jaksanut kerrata kirjojen juonia tai juoruta kanssaopiskelijoistaan. Musiikkia oli siis saatava! Surullista kyllä, autoon ei koskaan saatu hankittua muuta kuin kahiseva kopio Pet Shop Boysien kappaleiden teknoversioista, ja myös kuin haudan takaa humisten soiva J. Karjalainen.
Taas mennään
En tiedä mihin
Mutta mää meen
Kuin kulkuri matkaa
uutta laulua teen
…
Niin kuin tuntematon tie
Laulu eteenpäin vie
Vähät eväät repussa
Määränpää missä lie
Hei hei musta tuntuu että mä meen
Kuin kulkuri matkaa
Uutta laulua teen
...
Mut niin kuin kaikki matkoillaan
Ikävöivät rakkaitaan
Niin myös minä laulussani
Se saa
Nopeammin kulkemaan
Kuin kulkuri matkaa
Uutta laulua teen
(Lyrics J.Karjalainen, levyltä Varaani, vuodelta 1986)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti