Näin Darwinin juhlavuonna keskustelua darwinismista ja evoluutioteoriasta joutuu lukemaan niin seurakuntalehdistä, tiedelehdistä kuin aamupalapöydässä maakuntalehdestäkin. Erilaiset juhlavuodet ovat tietenkin mainio asia - tiedotusvälineetkin pääsevät paneutumaan tiettyyn teemaan oikein ajan kanssa, ja ehkä osa ennakkoluuloistakin karisee siinä matkalla – mutta tämä on yksi niitä ikuisuusaiheita, joista keskustelu tuntuu pysähtyvän tutuille urille. Tiedotusvälineestä riippuen joko tiedemaailma ja ”tiedemiehet” (pelottava ihmiskunnan osa) taikka sitten kreatonistisen katsantokannan omaavat ”uskovaiset” kuvataan yksisilmäisinä omaa katsantokantaansa ajavina tomppeleina, jotka eivät näe selvää asiaa vaikka todisteita on kuinka.
En halua puuttua varsinaiseen kiistakysymykseen, eikä minulla ole siihen pätevyyttäkään. Jostakin syystä se ei myöskään kiinnosta minua. Maailma on tässä ja nyt, tämmöisenä, tämän näköisenä, ja siinä eläminen tuntuu tältä. Millaisien prosessien kautta tähän on päästy ei ole välttämättä meidän asiamme selvittää – yrittää voi jokainen omalla tavallaan, omasta mielestään parhaita työkaluja käyttäen. (Luonnontieteellisen koulutuksen saaneena on pakko todeta, että evoluutiobiologia on tieteenhaara ja kreationismi ei sitä ole, mutta elämänkatsomuksen muodostuksessahan voi käyttää mitä parhaaksi katsoo.)
Sitä minä vaan ihmettelen mistä näitä kreationistin tai tiedemiehen stereotypioita löytää? Tunnen paljon uskonnollisia ihmisiä, joille luomisusko on oman maailmankuvan perusta, mutta kyllä he ovat ihan järkevää ja keskustelemaan kykenevää väkeä. Tunnen myös koko joukon tutkijoita – evoluutiobiologejakin. Heilläkin on arkielämä, elämänkatsomus, aika arkinen suhtautuminen omaan tieteenalaan ja kyky etsiä erilaisia vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Heillä voi olla jopa uskonelämää.
Olen lukenut pitkästä aikaa Carl Saganin kevyttä scifi-kirjaa Ensimmäinen yhteys (anteeksi, tämä linkki vie elokuva-arvosteluun, kirja-arvosteluja oli hankala löytää). Kirjassa on haitannut kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että elokuvan nähtyäni näen Ellenin paikalla aina vain Jodie Fosterin. Toinen on juuri edellä mainitsemani vastakkainasettelu. Kirjan tutkijat ovat puhtaan tieteellisen maailmankuvan omaavia ja uskontojen edustajat turvallisesti sellaisen maailmankuvan ulkopuolella. Mutta eihän se olekaan realistinen romaani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti