Hiihtoa ja lomaa

Olemme päivät kolmistaan pikkupoikien kanssa. Kymmenvuotias on hiihtämässä Savossa (ovat ihan oikeasti hiihtäneet ahkerasti mummunsa kanssa) ja puoliso on töissä. Vähän tylsää väkisinkin, etenkin kun mahan kanssa ei oikein saa lähdettyä poikien kanssa ladulle tai luistimille. Loppuviikosta menemme illalla koko porukalla. Yskä ja kurkkukipu sekä pieni tokkuraisuus päässä ovat meitä myös vaivanneet, eli ihan hyväkin lepäillä. Eilen kolasimme hiukan pihaan mäkihyppymäkeä ekaluokkalaiselle - tuli pieni, mutta kyllä siinäkin nokalleen menee. Westö on loppu jo. Kommentoin rauhassa myöhemmin. Sen vaan sanon, että jos kirja löytyy teiltä hyllystä, niin ottakaa alas ja varatkaa kolmesta neljään vuorokautta aikamatkaan 1900-luvun alkupuolelle. TV (tai se TV:tä korvaava pieni palikka, jonka saa kiinni huonosti toimivaan kannettavaan tietokoneeseen) näyttää mäkihyppyjä ja hiihtoja. Talvikisat tuudittavat lapsuuden mieleen tuovaan turvallisuudentunteeseen. Silloin koulussakin katsottiin hiihtokisoja, kirjastohuoneessa pulpeteilla istuen.