Nelivuotias tulee intoa hehkuen keittiöön.
”MINÄ LASKIN MINUN VARPAAT!”
”No montako niitä oli?”
”KYMMENEN!”
”Laskitko sormetkin?”
”NIITÄKIN OLI KYMMENEN!”
Sitten nelivuotias menee takaisin leikkeihinsä (Eteisen kenkiensäilytyslautasäleiköstä ja pukemisjakkarasta tehtyä liukumäkeä lasketaan pikkuautoilla, joiden kyydissä on metallikuulia kuskeina. Tarkoituksena on kaataa keittiön oviaukkoon pystytetty legoeste.). Meidän nelivuotias on lahjakas, luova leikkijä, tällä alalla kovempi tekijä kuin isosisaruksensa konsanaan. Minulle tulee hänen leikki-ikäänsä ikävä.
2 kommenttia:
Ihana!
Eihän sen leikki-iän tarvitse loppua.
Minulla on 810 m² ihan omaa leikkipaikkaa.
Lähetä kommentti