Hiihtolomaa odotellen

Missä kuljimme kerran on odottanut pitkään painostavana kirjahyllyssä. Onhan se Finlandia-palkittu ja kaikkea, enkä ole koskaan lukenut Westötä. Niin moni taho on kehunut kirjaa hyväksi, Suureksi Suomalaiseksi Romaaniksi, että olisi helppo jättää se kokonaan lukematta. No, ajattelin vilkaista ekoja sivuja – ja naps, jäin heti kiinni. Onneksi edessä on lasten hiihtoloma, joka minullakin vissiin on virallisesti lomaa.

Neiti kymmenvuotias viedään lauantaina viikoksi mummunsa luokse Savoon. Tämä jo muutama vuosi sitten alkanut perinne uhkasi katketa, viime vuonna ukin sairastelujen takia hiihtolomat jäivät tärkeysjärjestyksessä toiseksi. Nyt saavat mummu ja neiti hiihtää, laittaa ruokaa ja katsoa hiihdon MM-kisoja kaksistaan. Tuskin näitäkään mahdollisuuksia tulee enää kovin montaa, kun ajattelee molempien lomalaisten ikäkausia. Pikkupoikien kanssa on tarkoitus harrastaa ulkoliikuntaa jaksamisen mukaan, ehkä myös vierailla keskimmäisen kummisedällä Paraisilla. Ja tärkeää tietenkin on löytää aikaa lukea Westötä.