Meillä ei historiallisista syistä ole ollut hattuhyllyä. Entiset asukkaat eivät olleet saaneet aikaiseksi laittaa sellaista. Meilläkin meni kaksi ja puoli vuotta katsellessa tyhjää tilaa vaatepuun yläpuolella. Sunnuntai-iltana puoliso kaivoi autotalliremontista ylijäänyttä rimatavaraa, ja pykäsi kasaan kenkätelineen tai saunajakkaran istuinosan kaltaisen hyllyn, ja kiinnitti sen eteiseen. Se näyttää tosi hyvältä! Ja on tukeva! Ja sinne voi laittaa hattuja – tai laatikoita joissa on kesäkenkiä ja kypäröitä ja muuta, jotka ovat ajelehtineet pitkin lattioita ja nurkkia.
Huomasin myös, että meidän kalenterimme ja karttamme on kiinnitetty historiallisista syistä hoopoon paikkaan. Entisessä kodissamme kartta ja lukujärjestykset ja muut sellaiset olivat tietenkin jääkaapin ovessa, ja se olikin kätevää keittiön avautuessa suoraan eteiseen ja jääkaapin ollessa heti ensimmäinen asia jonka näki sisään tullessaan. Kalenterin paikka oli heti siinä jääkaapin vieressä. Tänne muutettuamme kalenteri nakutettiin seinään jääkaapin viereen ja tärkeät paperit kerättiin siihen vierelle. Siitä viis, että ne ovat nykyään melkeinpä nurkimmaisessa kolkassa koko taloa. (Tämä on hyvä vertauskuva siitä, miten perinteiset tavat tehdä asioita eivät välttämättä ole ne kaikista parhaat ja toimivimmat.)
Tammikuu meni, ja oli loppujen lopuksi aika laiskaton vaikka sairaspäiviäkin kertyi. Helmikuussa on tästä eteenpäin katsoen vielä niinkin monta kuin yhdeksän työpäivää ennen Ghanaan lähtöä ja työsuhteen virallista loppua. Työthän eivät siihen lopu. Mutta jos näiden yhdeksän päivän aikana voisi olla sen verran laiskaton, että saisi maaliskuun luennoista ainakin muutaman valmiiksi, ja kirjoitustyöt mahdollisimman hyvään kuosiin. Ehkä jopa yhden jutun lehteen asti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti