Meillä alkoi olla jo tosi kylmä. Lattioista hohkaa kylmä, ja yläkerrasta lämpö karkaa näillä pakkasilla, etenkin kattolappeiden alla. Varsinaisen lämmityksen isommalle vääntäminen ei tunnu tuntuvan muussa kuin sähkölaskussa. Olohuoneen uunia ei uskalla lämmittää ihan näin kylmällä, sillä reipas tuulettaminen ei tule kysymykseenkään (vieläkin tätä ongelmaa!). Päätettiin saattaa meilläkin voimaan poikkeustila. Lisää mattoja alakerran lattioille. Puita tasaiseen tahtiin keittiön puuhellaan. Se ei varaa, mutta antaa hetkellisesti ihanan lämmön. Saunakammarissa ollut lisäpatteri avuksi alakerran lämmitykseen. Ja porukka nukkumaan olohuoneeseen patjoille, kaikki paitsi puoliso ja pikkuisin, jotka saavat olonsa lämpimäksi omissa sängyissäänkin. Viime yö oli oikein rattoisa retkiyö. Luin illalla korkeakirjallisuutta ääneen (”Autot”, sen elokuvan mukaan), ja lapset nukahtivat helposti ja nopeasti. Nukuimme hyvin (mitä nyt poikkeustilalain hengessä piti aamuyöllä käydä laittamassa auto lämpenemään) ja aamulla lasten oli helpompi herätä ja nousta ylös suht lämpimään tilaan, heti aamupalapöydän viereen. Tämä viikko mennään kyllä näin. Mikä pakko se on hammasta purren tehdä aina samalla tavalla, kun pienellä joustolla ja tilanteen huomioimisella voi päästä helpommalla ja mukavammalla?
Radikaalimpi lopettaisi yläkerran lämmittämisen kokonaan näin kylmillä keleillä. Me ei ehkä kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti