Tämä aamu lähti käyntiin ääripäisillä tunteilla sähköpostia lukiessa.
Ilahdus, hurmaannus
Namongista oli tullut eilen puhelinlankoja pitkin tieto, että terveysasema on valmis viimeistä laattaa ja tierumpua myöten. Myös teillä tietymättömillä ollut kontti oli saapunut ja purettu. Klinikan osa on kuulemma ollut jo pari viikkoa käytössä.
Hämmennys, järkytys
Sain kuulla että tuntemani viaton nuori nainen, keskisen Afrikan pakolaisleiriltä tänne pari vuotta sitten muuttanut, on joutunut rasistisen väkivallan uhriksi. Kenen mielestä tämä on oikein? Mitä tällaiselle asialle voi tehdä?
1 kommentti:
Jotain täytyy tehdä.
Lähetä kommentti