Eskarilainen alkaa vihdoin oppia ässän. Ei me tästä olla hirveästi stressattu, mutta kyllä tuon ikäinen itsekin huomaa kun puhuu ”väärin”. Vielä se ei ole vakiintunut ihan suomalaiseksi ässäksi, kaikenlaisia suhinoita ja versioita kuuluu, ja kiireessä se taantuu z-kirjaimen eri muunnoksiksi, mutta silti.
Iltapalapöydässä poika makusteli erilaisia ässiä, ja huomasi miten erilaisia niitä on. Juteltiin ja ihmeteltiin siinä sitten venäjänkieltä, heillä kun on monta ässän merkkiäkin kirjoituksessa, kun puheessa niitä suhuja on niin monia erilaisia.
Isoveljensä sai kiinni ärrästä tuossa samassa iässä. Pari kertaa käytiin Siilitiellä puheopella päristelemässä, ja kotona hoettiin että ärrälääkäri määräsi kääretorttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti